Lapsuudessani isäni kertoi äidin tekevän Euroopan parhaan lihasopan. Vaikka molemmat vanhempani ovat jo edesmenneitä, niin en kyseenalaista tätä, vaan tyydyn arvottamaan oman keittoni samassa sarjassa sijalle kaksi.
Eräs luontevasupliikkinen perunanviljelijä kertoi tärkeimmäksi perunan makuun vaikuttavaksi tekijäksi ateriointivälin pituuden. Samaa korrelaatiota on myös monien muiden perusruokien kanssa. Nyt kokkailu aloitettiin kuitenkin kylläisenä, joten keiton maku arvottuu aistien avulla. Raaka-aineista jauheliha on marketista, muut luomua ROKilta.
Keittoon meni 7 keskisuurta rosamunda perunaa, yksi nauris, kolme pienehköä sipulia, puolikas purjo ja noin kahdeksasosa jättisuuresta lantusta. Lantun punnituksessa kahden kilon maksimille taarattu keittiövaaka antoi tulokseksi ähkyisen errorin. Jauhelihaa oli 700 grammaa ja halal - teurastetun lampaanlihalientä runsaasti. Mausteina oli vain lihaan ruskistamisen yhteydessä lisätty paprikajauhe, suola ja runsaasti rouhittua mustapippuria, sekä usein ja monissa monille oudoissa yhteyksissä käyttämääni sesamöljyä, jota isoon kattilaan meni reilu loraus. Porkkanoiden puute teki keitosta hieman vaisun värisen.
Isäni muistoa kunnioittaen keittoa ei syödä veden, kivennäisveden, oluen, eikä rasvattoman maidon, vaan sen tuhdimman valkoisen juoman kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti