Hamburger Börs, Turun kunkkariVIP ja ravintola Frans & Emelie

Hamburger Börs on parhaalla mahdollisella paikalla, aivan Turun torilla sijaitseva hotelli. Osa sen sisustusta on rakennuksen historiaa kuvaavat taulut. Hauskoja huomioita niistä oli se, että noin 100 vuotta sitten kaikki liikkeet palvelivat ruotsinkielisinä ja 60 – luvulla hotellin edustan olivat miehittäneet vuosikymmeniä myöhemmin kulttimaineen saaneet Fiat 600 autot.

Koska blogin pääpaino on ruokailuissa, niin hotelli kuvaus erittäin lyhyesti. Juhlavat puitteet, sijaintiin suhteutettuna hiljaiset huoneet ja yleiseen korkeaan statukseen verrattuna nukkavierut huoneet.

Aamiainen oli hotellin tason mukainen, eli keskimääräistä suomalaista monipuolisempi ja myös maukkaampi. Graavilohi ja osa silleistä olivat todennäköisesti joltakin paikalliselta toimittajalta vakuumituotteiden sijaan. Salaatit olivat hyviä monipuolisuutta riitti. Kuva kertoo enemmän omista valinnoista, kuin valikoimasta. Sen ei saa antaa hämätä –ja minun mielestä kummassakaan ei ollut vikaa.

Kritisoitavaa sen sijaan voisi löytää Kuninkuusravien VIP – ruokailusta. Ei se kuitenkaan niin huono ollut kuin kuvasta voisi päätellä. Lämmin ruoka haettiin myöhemmin, paahdettuja uunikasviksia ja ylikypsää oikein suolaista possua. VIP status asettaa paineita ruoan laadulle ja esillepanolle. Kunkkarivipin suuri kävijämäärä, todennäköisesti vajaa 2000 / päivä taas asettaa haasteet toteutukselle. Minimivaatimukset täyttyivät. Jonot olivat lyhyet, ruoka riitti hyvin ja sen maku oli hyvä. Lautasten poiskeräämisessä, tai sen kulttuurin ymmärtämisessä, että VIP ruokailussa olisi kiva syödä kylmät ja lämpimät erikseen oli ajoittaisia puutteita. Myös paikallisuutta olisi voinut lähiruokatrendin harjalla tuoda esiin. Toisaalta ymmärrän, että Catering yrittäjä ei halunnut isoa näkyvyyttä teltassa. Tosin silloin kun näin on tapahtumassa, kuuluisi järjestäjän kysyä – Miksi?

Illalliselle ehti tapahtumasta hyvin. Olimme varanneet pöydän Hamburger Börsin alakerrassa olevasta Frans & Emeliestä. Valintaan vaikutti eniten helppous ja mahdollinen kiire, joka ei eskaloitunut reaaliseksi. Vanhojen Fransmannnien uudelleenbrändäys on mielestäni askel oikeaan suuntaan. Ruokalista on sopivan laadukas, mannermainen ja silti suomalaiseen suuhun sopiva.

Alkupalaksi valitsin mielikuvituksettomasti etanat. Kuvaa niistä ei ole, koska ne näyttävät usein samanlaisilta. Maku oli hyvä ja leipä oheen tuoretta. Roquefort juustoa niissä ei paljoa ollut. En myöskään usko, että rasva oli kokonaan voita, sillä liemen koostumus oli hyvin juoksevaa. Jos ei etanoita yleensä syö, niin nämä ovat silloin oikein hyvät kokeiltavaksi. Voisin kehua enemmänkin, mutta yhtenä suosikkiruoistani julistan, että teen itse vielä paremmat.

Pääruoka valintana oli ruiskuorrutettuja ahvenfileitä. Vaikuttivat tuoreilta ja sopivasti paistetuilta. Positiivinen yksityiskohta oli tuoreen sadon porkkanat lisäkkeenä.