Asiakkaita ei juuri ollut ja asiointi sujui jonoitta. Valikoima noutopöydässä oli runsaanpuoleinen, jos vertailukohtina pitää pääkaupunkiseudun Intialaisten vastaaviin kattauksiin. Poimin lihapainotteisesti oheisen lautasellisen.
Häivähdyksenomaisesti, mutta äänettömästi olin harmissani Nan - leivän puuttumisesta. En tiedä onko tämä ravintolan vakiokäytäntö, vai sattuma, mutta ainakin minuun teki vaikutuksen, kun kokki tuli tuomaan kaksi linjastolla kulkemiseni aikana paistettua, uunilämmintä Nan - leipää eteeni.
Lisäksi pöytään tuli ruokailun aikana mangopirtelö jälkkäriksi - niin ikään yllättäen ja pyytämättä. Rupesin jo kokemaan, että tästä ei herran elämä ole enää kovin kaukana...
Itse ruoka oli oikein sopivan mausteista ja hyvää. Vilpittömästi toivon muidenkin löytävän tämän ravintolan, sillä ainakin toistaiseksi hinta ja laatu ei kohtaa. Palvelu, maku ja laatu menevät kohtuullisen korkealta yli alle kympin hintaisesta kertamaksusta.
Toivottavasti tekstini ei vaikuta liian siirappiselta mainosjargonilta. Sitä se ei ole. Minä vaan harvoin yllätyn ruokaillessani näin paljon - ja yleensä yllätykset tuppaavat olemaan negatiivisia.
Ravintola löytyy Karjalankadulta - ei niin hehkeältä liikepaikalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti