Alkuun kuullutettiin sipuli ja paistettiin hienonnettua sian kylkeä, jonka tänään korvasin pekonilla. No se nyt on käytännössä sama aine... Samassa rasvassa otettiin makkaroille pinta. Lapsuudessani makkarana oli aina Satakunnan Osuusteurastamon löylylenkki. Lähimmäs sitä pääsee Kivikylän löylylenkillä.
Kaikki kiinteä pois pannulta ja voita ja vehnäjauhoa tilalle. Tänään tuli testatuksi, että hiivaleipäjauho ajaa saman asian, kuin hienommaksi jauhettu vehnä. Testin syyn voi kukin arvata...
Riittävän runsaasti kun malttaa odottaa, niin kastikkeeseen saa sen lapsuusvuosikymmenen maun.
Parhaimmillaan arkiruoka on sellaista, jota syö mielellään myös pyhisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti