Pidän ravintola Haraldin toimintakonseptista. Itse asiassa näen siinä paljon samaa, kuin keskiaikaisissa ravintoloissa Riiassa, tai Tallinnassa, siis Rozengralsissa, tai Olde Hansassa. Ruoan, ruokailun, somisteiden ja palvelun elementit ovat paljolti yhteneviä. Ainoastaan rakennuskulttuurissa on eroja. Hansakaupungin ravintola toimii satoja vuosia vanhoissa tiloissa, Haraldit on kaupungista riippumatta ulkoisesti ihan tavallisilla, melko keskeisillä liikepaikoilla. Hintatasoltaan Harald poikkeaa maan yleiseen hintatasoon suhteutettuna isoveljistään edukseen. Viime lauantaina ruokailuvalintani oli Neljän Tuulen Retki, eli Lapin herkkuihin painottunut valmismenu.
Alkupalakivellä oli ainakin broilerin maksaa, kylmäsavulohta, silakkaa, hirveä ja nautaa. Kasvisosastosta positiivisena yllätyksenä hyvin tehdyt härkäpavut. Maistiaispalat eivät olleet suurensuuria, mutta kokonaisuus oli vähintään riittävä.
Jo ennen alkupalaa pöytään tuotiin kuivattua ruisleipää ja voisulaa
Pääruokana oli poron sisäfileetä monilla lisäkkeillä höystettynä. Niistä positiivisimpana pidin lakkoja, joita en juuri suolaisen pääruoan yhteydessä nähnyt tarjottavan. Toimi. Poro oli oikein hyvää. Tilan sen "niin raakana, kuin ilkeätte tarjoilla". Lopputulos oli kuitenkin hyvin lähellä samaa mediumia, kuin puolisollani. Onneksi poron sisäfile kestää mediumiksi asti kypsentämisen hyvin. Annos oli paljon parempi, kuin valokuvani siitä. Tästä syytän valaistusta, mutta hämäryys tuo tunnelmaa.
Jälkiruoka tarjoiltiin puupäreen päältä. Kiva yksityiskohta. Jälkiruokia oli montaa lajia. Valkosuklaa - raakalakritsi terriinin oli yllättävän miedon makuista. Ampiaisyrttisorbetti puolestaan positiivisen pistävää.
Kokonaisuus oli mukavasti toisiaan täydentävää. Pidin siitä kovasti ja jatkan "pari-kolme kertaa vuodessa" - asiakkaana. Voisin käydä useamminkin, mutta Lahdessa on melko hyvä ravintolatarjonta ja monissa itselleni vieraissa kaupungeissa on yleensä jokin "must" - paikka, jonne mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti