Kasvissosekeitto on ovela tapa saada ihmiset syömään mitä tahansa. Kun keiton yhdeksi raaka-aineeksi nimeää punajuuren, niin keitto värjäytyy sen mukaisesti. Soseutus rikkoo sopivasti kaikki rakenteet, joten keitossa saa lapset helposti syömään myös inhokkejaan.
Ongelma vaan on, että minä taidan olla kasvisten suhteen rajoitetumpi, kuin lapset, enkä siitä syystä suostunut laittamaan soseen joukkoon kukkakaalia. Pidän kukista ja kaalikin menee, mutta yhdistelmä on epämieluisa.
Värin ja rakenteen lisäksi kasviskeitto maistuu aina kasviskeitolta, olipa siinä mitä hyvänsä. Nyt keitossa oli puikulaperunaa, punajuurta, kidneypapuja, porkkanaa, pussillinen keittojuureksia, sipulia, chiliä, paprikaa, suolaa ja pippuria. Chiliä aikuiseen makuun oikein sopivasti
Raavaan miehen maku tuli pöydälle täydennykseksi laitetusta naudan jauheliha - pekoni paistoksesta, jota sai lisätä soppaan proteiinin, maun ja miehisyyden varjolla.
Ihan hyvää, mutta illalliseksi maustui kyllä jo porsaankyljykset:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti