Raavaan miehen kasvissosekeitto

Kasvissosekeitto on ovela tapa saada ihmiset syömään mitä tahansa. Kun keiton yhdeksi raaka-aineeksi nimeää punajuuren, niin keitto värjäytyy sen mukaisesti. Soseutus rikkoo sopivasti kaikki rakenteet, joten keitossa saa lapset helposti syömään myös inhokkejaan.

Ongelma vaan on, että minä taidan olla kasvisten suhteen rajoitetumpi, kuin lapset, enkä siitä syystä suostunut laittamaan soseen joukkoon kukkakaalia. Pidän kukista ja kaalikin menee, mutta yhdistelmä on epämieluisa.

Värin ja rakenteen lisäksi kasviskeitto maistuu aina kasviskeitolta, olipa siinä mitä hyvänsä. Nyt keitossa oli puikulaperunaa, punajuurta, kidneypapuja, porkkanaa, pussillinen keittojuureksia, sipulia, chiliä, paprikaa, suolaa ja pippuria. Chiliä aikuiseen makuun oikein sopivasti

Raavaan miehen maku tuli pöydälle täydennykseksi laitetusta naudan jauheliha - pekoni paistoksesta, jota sai lisätä soppaan proteiinin, maun ja miehisyyden varjolla.

Ihan hyvää, mutta illalliseksi maustui kyllä jo porsaankyljykset:

Santa Fe Express, Lahti Karisma

Santa Fe on meksikolaistyyppistä ruokaa Lahden torin kulmalla tarjoileva ravintola, josta minulla oli positiivisia kokemuksia jo kauan ennen kaupunkiin muuttoa. Lahti on hyvä ruokakaupunki, joten kovin usein en ole ravintolassa tullut ruokailleeksi. Tämä pariin otteeseen peräkkäin tapahtuneen ruokien ennenaikaisen poiskeräämisen vuoksi. Olen entinen opettaja ja tottunut syömään kouluruokalatahdilla. Jos minulta viedään puolillaan oleva lautanen alkuruokaa pois ja tuodaan pääruoka tilalle, niin logistiikkaongelma on keittiön ja pöydän välissä, ei haarukan ja suun.

Nuo synnit ovat jo varmuudella vanhentuneita. Keskustaan en kuitenkaan mennyt, vaan uudehkoon kauppakeskukseen, Karismaan. Siellä on kahden paikan ketjun sivuliike, Santa Fe Express.

Alkuruoaksi tilasin nacholautasen jauhetulla naudanliha - pekoni kastikkeella höystettynä.

Tilaus tehtiin tiskiltä ja annos tuli pöytään suurinpiirtein ennen istumaan ehtimistä. Tässä kohdassa plussaa ripeudestä. Toki jälkianalyysissä saattoi tulla mieleen, että ruokaa ei (tietenkään) ollut valmistettu minulle, vaan koottu valmiina olevista aineksista. Annos ei ollut ainakaan häiritsevän tulinen, mutta makua siinä oli ihan mukavasti. Juustoa oli enemmän, kuin kuvasta voi päätellä.

Pääruoaksi otin Seafood Pedron, tutustumatta valmiiksi mitä se tarkoittaa. Tarkoitti runsaalla salaatilla ja kastikkeilla täytettyä maissilettua, jonka päällä oli pari paistettua lohipalaa ja kolmen katkaravun miekka. Pitäisikö annokseen suhtautua tyytyväisyydellä, vai tekojuhlavuutta kritisoiden?

Kyllä suomalaiselle miehellekin on parempi, että ruoka tarjoillaan kauniisti annosteltuna, eikä vaan lautaselle kauhottuna. Myös silloin, kun asettelu on parasta, mitä ruoassa on. Seafoodia ei mahdottoman paljoa annoksessa ollut, mutta se oli hyvän makuista. Kastikkeita salaatissa oli riittävästi ja maku oli sopivan meksikolainen.

Jos lapsille esittelee meksikolaista ruokaa, niin Santa Fe on varmasti hyvä vaihtoehto. Jos treffeillä pitää tehdä vaikutus kutsutulle, niin silloin on parempi valita ravintola, jossa ruoka valmistetaan - ei lämmitetä tilauksesta.

Kulinaarimatkalla Kontulassa

Teen itse itselleni mieluisimman kiinalaisen ruoan. Kuitenkin silloin, kun itse ei pääse valmistamaan lounasta, niin käyn säännöllisen epäsäännöllisesti kiinalaisissa ravintoloissa syömässä. Yleensä petyn, kun ruoka on pikkuista vailla erinomaista.

Kontulassa ei tarvitse pettyä. Ostarin vanhalla puolella oleva Wing Wah on puitteiltaan nukkavieru, eikä palvelukaan ole, kuin asiallista. Ruoka on kuitenkin oikeasti tosi hyvää. Noin kymmenen käynnin kokemuksella pidän tätä ehkä koko maan parhaana. Ja varmuudella niin hyvänä, että ajoin Korsosta viime viikolla noin 30 kilometrin kulinarimatkan Kontulan Ostarille. Ei ollut vitun suuri seikkailu

Kiinalainen Ravintola Fu Lam Kouvola

Käyn Kouvolan seudulla melko säännöllisesti - ja usein lounasaikaan. Vakiintuneita paikkoja on muutamia. Nyt olin liikkeellä siinä määrin myöhään, että lounastamisen edellytys oli löytää ravintola, joka tarjoaa buffeen 15.00 asti.

Sellainen löytyi Veturi - ostoskeskuksesta. Kiinalainen Ravintola Fu Lam. Kiinalainen ruoka on suosikkejani. Samoin suuriruokaista suosii buffeet.

Ravintola oli sisustukseltaan viihtyisä. Ymmärrettävästi, koska koko ostoskeskus on vain muutaman vuoden ikäinen. Ei tämä koko totuus voi olla, mutta minun kvalitatiiviset testit ovat löytäneet käänteisen verrannollisuuden kiinalaisten ravintoloiden salien siisteydelle ja ruoan maulle.

Ei tässä mitään isoa vikaa ollut. Valikoima oli riittävän monipuolinen ja ruoka maistui sille, mille kiinalaisessa kuuluukin. Ruoat eivät tosin olleet sitä, mitä ovella olevassa menussa luki, eikä sitä, mitä linjastossa luki. Ei allergikot varmaan voi koskaan syödä näissä paikoissa, mutta hieman hurjalta tuntuu, kuin friteeratun kanan paikalla on friteerattua kalaa. Myös pippurikastikkeet ja hapanimeläkastikkeet olivat niille kuulumattomilla paikoilla. Niitä ei voi edes erottaa olemuksesta, toisin kuin kalaa / kanaa.

Saapuessani riisi oli loppu ja sitä henkilökunta toi kanssa-asiakkaani kolmannesta pyynnöstä. Kahteen ensimmäiseen nättiin pyyntöön kukaan runsaasta henkilökunnasta ei reagoinut. Varmaan yksittäinen vahinko, mutta yhdistettynä muihin ei niin erinomaisesti menneisiin asioihin, syntyi negatiivinen mielikuva palvelusta.

Kuitenkin, vatsa tuli täyteen alle kympillä ja ruoan maku oli ihan OK. Ei tästä kantapaikkaani tule, mutta jos TOP - 3 paikoissa buffet on sulkeutunut, niin ei tämä sen jälkeen enää huono vaihtoehto ole.

Sunnuntaipäivällisen hiilijalanjälki

Muista ostaa salaattia, kehotti puolisoni kauppaa lähtiessä. En ostanut. Lehtikaali, joka ei edes maistu muulle kuin kitkerälle oli kilohinnaltaan kotimaisen naudan ulkofilettä kalliimpaa. Samankaltaista osoitti haparoiva empiirinen tutkimukseni halpuutetun S – ryhmän salaattiosastolla.

Jos ainakin meidän omalla pihalla rikkaruohon lailla kesäisin rehottavat salaatit maksavat noita summia, niin sille täytyy olla jokin selitys. Joko ne valmistetaan kokonaan keinovalolla salaattitehtaissa, tai sitten niitä kuljetetaan kalliilla pikarahdilla maapallon toiselta puolelta tähän aikaan vuodesta. Innostuin selvittämään asiaa. Google on siitä kiva kaveri, että sieltä löytää heti juuri sen totuuden, jonka haluat.

2015 jenkeissä oli tehty väitöstutkimus, jonka mukaan kasvisruoka jättää paljon suuremman hiilijalanjäljen, kuin sianliha. Toinen, vihreämpi sivusto vakuuttaa ilman viittauksia kasvisruoan olevan ilmastollisesti parempi vaihtoehto, mutta toki kotimaista lihaa voi kohtuudella syödä, sillä karjan lantaa tarvitaan viljelyyn. Kaikkein hurjin lihansyönnin vastainen otsikointi löytyi wwf:n syö vähemmän lihaa sivustolta: Orankien elintila hupenee! Tämän jälkeen oli juttua palmuöljyn epäeettisestä tuottamisesta ilman mitään syy-yhteyttä lihanjalostamiseen – edes ulkomaiseen. Kotimaisen lihan syömisen yhteydessä en myöskään osaa olla huolissani orankien elintilaongelmista.

Mutta onneksi on martat! Martta – sivusto on onneksi kanssani samaa mieltä ilman tutkimuksen puolueellisuuksia, tai perättömyyksiä. Ensimmäinen otsikko oli: syökää sesonkiruokaa.

Siis jätin kitkerät salaatit ilman katkeruutta kauppaan ja ostin juureksia. Tuli hyvä lisäke. Muuten meidän perhe söi kotimaista perunaa, jonka hiilijalanjälki on yksi kaikkein pienimmistä. Sekä kotimaista lihaa ja kotimaisesta viljasta tehtyä ruskeaa kastiketta.

Voi olla, että kolmensadan vuoden kuluttua kaikki joutuvat syömään levää, joka lienee teoriassa yksinkertaisin ratkaisu globaalin nälänhädän poistamiseen. Epäilen sushi – boomin olevan salajuoni tämän lobbaamisessa. Todennäköisesti saastutan valmistamallani ruoalla elimistöni ennen tätä ja kuolen pois. Onnellisena ja kylläisenä.

Ohuen ohut maatiaispossun paisti

Nyt on wienerleikkeen tekeminen tehty helpoksi. Snelmannin setä on tuonut S - marketteihin ainakin minulle uuden tuotteen. Jos tämä on ollut markkinoilla pitkään, niin pahoittelut maalaisuudestani

Eli paketissa oli neljän euron hinnalla 7 wienerleikkeen puolikasta possun paistista koneella niin ohueksi leikattuna, että nuijiminen ei ollut tarpeen.

Muna rikki toiselle pikkulautaselle. Toiselle korppujauhoja, valkopippuria, suolaa ja paprikajauhetta. Paprikajauhe munien yhteydessä ei ollut hifistelyä, vaan sohlausta.

Pari minuuttia puoleltaan paistaen ja ruoka on valmis. Hassua, että huoltoasemaruokailuna tämä maksaa 10+ euroa, kun raaka-aine kulut ovat annosta kohti noin euron.

Kiuasmakkara

Mikään ei ole helpompaa, kuin makkaran lämmittäminen kiukaalla? Ehkä näin on niille, jotka homman ovat joskus oppineet. Sen jälkeen taito pysyy varmaan yllä harvallakin harjoittelulla. Minä en tätä taitoa ennen eilisiltaa hallinnut. Nyt, noin neljännellä yrittämisellä tuli onnistuminen

Pikkuisen nöyrempi olisi oppinut nopeammin. Saunalenkki on vanha, osin jo terveysintoilun myötä unohduksiin painuva perinneruoka. Kun sitä laittaa, pitää muistaa, mitä ihmisillä oli aiemmin enemmän - aikaa...

Eli pikkumakkara pakettiin puolisolle ja optimistisesti itselle pari.

Makkarat kiukaalle heti lämmittämisen alkuvaiheessa. Sen jälkeen annoin niiden olla kiukaalla koko noin tunnin kestäneen saunomisen ajan. Tiiviissä foliokääreessä ei haittaa, vaikka löylyvesi osuu pakettiin. Kypsymisaika oli siis noin 90 minuuttia.

Sen jälkeen makkara oli kauttaaltaan tasalämpöinen, siten että siinä on höyrymakkaran ja grillatun tuotteen parhaat puolet. Grillin hieman napakka kuori ja höyrymakkaran sisus. Sinapilla se silti täytyi haukkua.

Nyt tein löylylenkin puukiukaalla, mutta en näe mitään estettä, etteikö tämä onnistuisi myös sähkökiukaan kanssa. Tosin kypsymisen odottelu, eli itse saunominen on puulämmitteisen pesän kanssa paljon miellyttävämpää