Piti olla pulled pork

Niin piti, mutta ei lopulta ollut lähelläkään

En tiedä miten pitkään possun niskaa pitäisi uunissa kypsyttää, että siitä tulisi kuivaa ja repeilevää. Tämän päivän päivälliseni oli uunissa miedohkolla lämmöllä vajaa 5 tuntia, mutta se ei riittänyt alkuunkaan.

Hyvää lihasta kuitenkin tuli ja siitä tihkuneesta liemestä sai laimentamalla ja suurustamalla hyvän makuisen kastikkeen, niin lisäkkeelle, kuin myös leikatulle lihalle.

Ehkä nyhtöpossu on muutenkin yliarvostettua...

Punakampelaa chili - pomeranssikastikkeessa

Tiistailounaaksi valmistin punakampelaa, pakasteesta.

Perunasosetta oli eiliseltä ylijääneenä. Kampelan paistaminen on yksinkertaista. Hieman luomuvoita pannulle. Suolaa ja mustapippuria rasvan sekaan ja parikolme minuuttinen molemmin puolin.

Pakastekala ja eilisen tähteet huutavat kastiketta, tai jotain millä ruoan voisi ulkokullata. Sitruunamehu oli loppu, sitruunoita ei löytynyt mistään. Sitruunamelissaa olisi ollut, mutta omat haasteensa silläkin olisi kastike maustaa. Siis päädyin penkomaan kuivamaustehyllyä.

Kastikkeesta tuli mielestäni siinä määrin onnistunut, jotta sen valmistus kannattaa maailmalle jakaa. Runkona oli vaimon maitokammoisuuden vuoksi makeuttamaton mantelimaito. Kastikkeen suurusteena toimi vaalea maissitärkkelys. Chilejä murskasin kastikkeeseen neljän linnun silmän verran, Ne toimisivat paremmin murskaamattomina, mutta silloin haudutusaikaa pitäisi olla nyt käytettävissä ollutta kahdeksanminuuttista enemmän. Raikkautta kastikkeelle antoi reilu ruokalusikallinen pomeranssinkuorijauhetta. Kastikkeen väri oli puolestaan jauhetusta paprikasta. Lisäksi oli ripaus suolaa. Siis erittäin yksinkertaista. Valmistusaika oli kokonaisuudessaan alle 15 minuuttia.

Ei tällä Michelintähtiä ansaita, mutta peitotaan ainakin lähialueen lounastarjonta.

Kasvikset lautaselta puuttuivat, mutta söin valmistaessa kolme palkoa herneitä.

Makaronilaatikkoa ja kanansiipiä

Lauantaina syödään lasten lemppareita.

Makaronilaatikko tehtiin tällä kerralla ilman hifistelyjä. Resepti tuskin hirveästi eroaa makaronipussin kylkeen painetusta. Pinta tehtiin puolirunsaalla määrällä valmista juustoraastetta ja ripotelluilla ruohosipulirouheella. Iso uunipellillinen hupeni kuitenkin kerralla. Tyytyväisyyskyselyä ei tehty, mutta kolme lasta neljästä santsasi, joten jonkisorttiseen tyytyväisyyteen oli syytä.

Illalliseksi oli perheen toinen suosikkiruoka. Kanansiivet. Tähän on varmaan kasvatuksella osuutta. Siivet on haettu noutotukusta. Kastike on Pekan siipikastiketta - tietenkin. 80 siipeä on sopiva annos 2 + 4 henkiselle perheelle.

Euroopan 2. paras (jauhe)lihakeitto

Lapsuudessani isäni kertoi äidin tekevän Euroopan parhaan lihasopan. Vaikka molemmat vanhempani ovat jo edesmenneitä, niin en kyseenalaista tätä, vaan tyydyn arvottamaan oman keittoni samassa sarjassa sijalle kaksi.

Eräs luontevasupliikkinen perunanviljelijä kertoi tärkeimmäksi perunan makuun vaikuttavaksi tekijäksi ateriointivälin pituuden. Samaa korrelaatiota on myös monien muiden perusruokien kanssa. Nyt kokkailu aloitettiin kuitenkin kylläisenä, joten keiton maku arvottuu aistien avulla. Raaka-aineista jauheliha on marketista, muut luomua ROKilta.

Keittoon meni 7 keskisuurta rosamunda perunaa, yksi nauris, kolme pienehköä sipulia, puolikas purjo ja noin kahdeksasosa jättisuuresta lantusta. Lantun punnituksessa kahden kilon maksimille taarattu keittiövaaka antoi tulokseksi ähkyisen errorin. Jauhelihaa oli 700 grammaa ja halal - teurastetun lampaanlihalientä runsaasti. Mausteina oli vain lihaan ruskistamisen yhteydessä lisätty paprikajauhe, suola ja runsaasti rouhittua mustapippuria, sekä usein ja monissa monille oudoissa yhteyksissä käyttämääni sesamöljyä, jota isoon kattilaan meni reilu loraus. Porkkanoiden puute teki keitosta hieman vaisun värisen.

Isäni muistoa kunnioittaen keittoa ei syödä veden, kivennäisveden, oluen, eikä rasvattoman maidon, vaan sen tuhdimman valkoisen juoman kanssa.

Talumehe Körts, Talonpojan Kapakka Haapsalu

Talumehe Körts oli ainakin meidän vierailupäivänä Haapsalun suosituin ravintola. Väkeä - pääosin paikallista oli paljon liikkeellä vuosittaisten markkinoiden, kauniin sään ja edellispäivänä olleen Viron 25 - vuotisjuhlan innoittamana.

Ravintolaan mahtui hyvin, mutta meidän saapumisen jälkeen ei yhtään pöytää enää jäänyt vapaaksi. Kapakka on sisustettu maalaisromanttisesti muistuttamaan vajaan sadanvuoden takaisia tavernoja. Sisustus ei ole siloiteltua, mutta yksityiskohtia on ajateltu, kuten linnunlaulua vessassa ja oheiset ruokalistat usealla eri kielellä.

Alkuruoaksi oli kannattanut valita kermainen kanttarellikeitto, jollaisen söin edellisellä käynnilläni. Nyt valintani oli punajuuri - porkkanakeitto, jota yli ryyditetty lihalla ja smetanalla. Lajissaan oikein hyvää tämäkin, mutta minun yhden hengen äänestys pitää kanttarelleista punajuurta enemmän. No jokainen kokeilu ei voi voittaa.

                                              
Pääruoaksi oli monta houkuttelevaa vaihtoehtoa. Kaikki olivat hinnaltaan edullisia, vertasipa niitä Suomeen, Tallinnan, tai edellisten päivien Pärnuun. Minun valintani oli päivän kala, joka oli turskaa. Lisäkkeenä oleva perunasose ja kastike olivat kalojen tapaan erinomaisia. Samalle lautaselle aseteltu salaatti ei niinkään. Toisaalta kahdeksalla eurolla ei ole syytä vaatia gourmeeta. Hintalaatusuhde oli siis pikkukritiikistä huolimatta erinomainen
                                 

Nikolai Lehtla

Lauantailounaalle Nikolai Lehtlaan, joka sijaitsee aivan Pärnun keskustassa, pääkatu Ruutlin varrella. Nimensä mukaisesti ravintolan keittiö on venäläinen. Venäläisyys on tosin hieman karisemassa ruokalistalta, sillä pari kuukautta sitten siellä vielä ollut sakuskalautanen suolattuine läskeineen, hillosipuleineen ja etikkasilakoineen loisti nyt poissaolollaan. Kuvassa oleva suuri napostelulautanen oli kooltaan ja rakenteeltaan lähinnä vastaava, mutta kovasti on venäläinen keittiö tältä osin amerikoitumassa.

Itse söin pääruoaksi kermaisen lohikeiton, koska tiesin illallisravintolan tarjoavan tätä ravintolaa paremman seljankan. Pääruoaksi oli monta vaihtoehtoa ja yksi, jota ei kannattanut tilata. Opin sen edellisellä kerralla. Suomalaisessa mielessäni juustoleike on taiteltu lehtipihvi, jonka sisällä on tuorejuustoa, tai tavallista. Ei tässä keittiössä. Juustoleike oli pyöreä ja paksu leikkaus silkkaa juustoa, joka oli paneroitu korppujauhossa ja paistettu siten, että juusto oli pehmennyt, mutta ei juoksuttunut. Se oli maultaan ihan hyvää, mutta kun sellaisen latauksen syö juustoa, ei ruoansulatukseltaan paljoa eroa muumista. Vatsa täynnä vanua ja ulostusaukko umpeutumassa käytön vähyyteen. Siis valinnaksi Tsaarin ribsit, jotka olivat nimestään huolimatta porsaasta. Runsaassa barbeque kastikkeessa uitetut ja oikein mureaksi uunissa pitkään paahdetut. Hyvää, mutta ei erinomaista.

trahter postipoiss

Nyt tulee sitten näitä Pärnu - Haapsalu pikaloman ruokapäivityksiä.

Ensimmäisenä iltana ehdimme Pärnuun vasta illallisajan kynnyksellä. Lyhyen neuvonpidon jälkeen päädyimme valitsemaan illalliselle Trahter postipoiss - ravintolan. Se mainostaa itseään slaavilaisella keittiöllä. Minä en tiedä mikä ero on slaavilaisella ja venäläisellä keittiöllä. Itse asiassa tämä on venäläisin keittiö, mitä tiedän.

 Ravintolan kotisivujen mukaan se sijaitsee aivan Pärnun keskustassa. Minun mielestä kyseessä on aivan vanhan kaupungin laita, sillä monet muut ravintolat ovat joko pääkadulla ruutlilla, tai sen parilla sivukujalla toisella puolella vanhaa kaupunkia. Muutaman kerran tässä ravintolassa jo käyneenä sinne löytää hyvin. Perjantai-ilta oli lämmin ja asettauduimme syömään sisäpihan terassille, joka tuntui olevan myös muiden asiakkaiden suosiossa, sään suosimana. Alkuun valintana oli juustoinen napostelulautanen. Varsinaiseksi alkuruoaksi otin kirkkaan kalakeiton, jossa oli lohta, turskaa ja katkarapuja. Pidin.

Pääruoaksi valitsin yrteissä kypsytettyä villisian niskaa. Se oli pettymys, sillä villisika on usein hyvää jopa purkitettuna tuotteena. Ei tässä mitään varsinaista vikaa ollut, mutta sitkeämpää tämä liha oli, kuin kotoinen kasler. Lisäksi minä en erityisesti pidä makeista kastikkeista lihalle, jossa kuitenkin on vahvasti makua. Ehkä minun makurajoittuneisuutta, mutta viherpippuri on lihalle mustaherukkaa parempi mauste. Tunnelma paikassa oli hyvä.

Kanaa, pekonia ja härkäpapuhöystöä

Tänään oli taas Rokilla sadonjakopäivä, joten luvassa oli hyvää ruokaa. Työt pitivät koko ruokakuntamme kiireisenä, joten ruoanlaittoon ryhtymiseen tarvittiin ylimääräinen kimmoke, jollaiseksi kukkurakorillinen kasviksia riitti mainiosti. Pääraaka-aineina oli kuitenkin klassisesti hyvin yhteensopivat kana ja pekoni. Kana paistettiin Lecrossetilla, pekoni oli grillattua.

Päälisäkkeenä oli luomurosamundasta ja mantelimaidosta tehty perunamuhennos. Lisäksi lautaselle sopi salaatin ohella härkäpapuhöystöä. Se tehtiin paistamalla ensi valkosipuli voissa ja lisäämällä oliiviöljy, jonka jälkeen sekoitettiin keitetyt, eilen poimitut pienet härkäpavut. Mausteena oli vain saman pellon yrttejä.

Jos pelkistä härkäpavuista saa näin hyvää, niin ehkä se nyhtökaura ei ole sittenkään niin kammottavaa, kuin maskuliinisessa mielessäni olen kuvitellut. Maistamiseen on vielä matkaa, mutta osa ennakkoluuloista kumoutui tänään.

Flatbone

En ole innokas kokeilemaan mitään uutta. En mielelläni osta valmiiksi marinoituja tuotteita. En pidä vieraskielisistä termeistä kotimaisen ruoan yhteydessä. Kuitenkin kävelin eilen lähimarketista kotiin mukanani Helsingin kauppiaiden Flatbone – pakkaus. Päällimmäisenä valintaan vaikuttavana tekijänä oli nälkä ja tuoreen lihakuorman saapumisen viivästyminen.

Eivät nämä ”lyttäluut” meidän lähiön muitakaan asukkaita olleet kovasti puhutelleet, sillä pakettiin oli liimattu parasta ennen päiväyksen lähestymisestä viestivä punakylkinen -30% tarra. Tuskin näistä meidän marketin hittituotteita tulee jatkossakaan, mutta toivon ruokaharrastuneen porukan löytävän tämän tuotteen siinä määrin, että se säilyy markkinoilla.

Lyhyt googlen käyttö kertoi, että kyseessä on erilainen leikkaus porsaan sisä- ja ulkofileen välistä, siten, että flättien luiden väliin jää filettä ihan mukavissa määrin. Jos tätä johonkin vertaisi, niin lähinnä ribseihin. Syötävää on suhteessa hieman enemmän ja liha ehkä vielä maukkaampaa. Lisäksi plussapuolena on lyhyempi valmistusaika.

Paketti kehotti grillaamaan kymmenisen minuuttia, tai hauduttamaan uunissa 40 minuuttia. Minun ratkaisu oli paistaa nopeasti pinta ja jättää pannulle hautumaan noin puoleksi tunniksi kannen alle miedolle lämmölle. Ohessa oli uunissa kypsennettyä luomurosamundaa ja punajuurta. Ei annos erityisen kauniilta vaikuttanut, mutta maku oli hyvä.

Toivon tuotteen säilyvän jatkossakin valikoimissa, sillä tästä on helppo tehdä monen suuhun sopiva ruoka. Vielä kun tämän saisi ilman marinadia, jotta pääsisi maustamaan itse. Tosin valmismarinadi on lajissaan hyvä.

Lapset leipoo

Lapsista vanhin, 13 - vuotias kävi lauantaina Tubeconissa, mutta sunnuntain aktiviteetiksi nousi jälkkärin valmistus kana-aterialle. Köyhät Ritarit oli yleinen kotijälkkäri lapsuudessani, mutta vuosikymmeniksi se on lähes kadonnut ruokapöydistä.

Jostakin virike syntyi ja netistä löytyi reseptejä ihan mihin vaan. Ainoa kauneusvirhe on market - vadelmat pensaista poimittujen sijaan.

Lauantain herkkuna oli neiti 10 - veen testailu Ikean valmismuffinsseista. Häneltä kyllä olisi luontunut leivonta ilman valmisteita, mutta moinen oli tarttunut lähinnä hätävaraksi matkaan viime visiitiltä. Valmistus oli juuri niin helppoa, kuin ohjeessa. Ravistus, lasi vettä purkkiin ja uusi pidempi ravistus, jonka jälkeen valmis mössö kuppeihin ja vartiksi uuniin.

Karkkivärikoristeluun osallistui myös herra 6 - vee.

                               

Olihan tässä lisäaineita, mutta kai tämä terveellisempää oli, kuin viinikumit, tai vastaavat.

Ja mitä minä itse tein? Laihaa lihakeittoa ja kuvasin nätin sateenkaaren ulko-oveltamme

Savuhaukea Kyrösjärvestä

Puolisoni toi minut ja kymmenvuotiaan mökille kolmeksi vuorokaudeksi. Estelyistäni huolimatta marketista ostettiin purkkiruokaa ja puolivalmisteita puolen rykmentin viikon tarpeisiin. Suomalainen mies pärjää kyllä mökkiolosuhteissa makkaralla, itse kalastetulla kalalla ja tarvittaessa marjoilla ja sienillä. Sienimaastoja en mökkiseudulta kovin hyvin tunne, mutta mustikkaa ja vadelmaa täältä olisi helppo kerätä.

Ensimmäisen illan puolentoista tunnin uistelun saalis oli pari noin 800 gramman haukea ja yksi irti päästetty pikkuahven. Hauet olivat hieman liian pieniä amatöörin fileoitavaksi, mutta juuri sopivia savustuspönttöön. Eli veneen rantautumisen jälkeen suolistus ja huolellinen pesu ja vatsa yöksi täyteen merisuolaa. Lounasaikaan kaavin ylimääräisen suolan pois ja laitoin 35 minuutiksi pönttöön. Liekki grillissä oli iso, mutta grillin ollessa korkea ja puille suunniteltu, niin pönttöön tuli juuri sopiva ja tasainen lämpö. Väriä ja savunmakua otettiin neljällä sokeripalalla ja kahdella lapsenkourallisella leppälastua.

Haukea ei siis tarvinnut edes suomustaa. Nahka irtosi kevyesti vetämällä. Liha oli oikein maukasta ja molempien lautaset oli aterioinnin jälkeen tässä kunnossa.

Illalla uusi tunnin uistelu, jonka saaliista saisi kömpelömmälläkin puukon käytöllä fileet. Puntaria ei ollut mukana, mutta netin taulukoiden mukaan tuollainen 65 senttinen hauki lienee noin parikiloinen.

Kalastuksen hienouksista en tiedä mitään, mutta jos tässä järvessä kalastusta haluaa harjoittaa, niin suosittelen oheista uistinta, johon tarttuu niin kymmensenttinen ahven, kuin reilu ruokahauki.

Meksikolaista

Omat muistikuvat koulun kotitaloustunneilta on hataria ja hieman negatiivissävytteisiä. Opetussuunnitelma on todennäköisesti uudistunut melko paljon ja varmuudella parempaan suuntaan. Meidän perheen leivonta -ja ruuanlaittovuoroista iso osa on siirtynyt nyt 13 - vuotiaalle esikoiselle pian kyseisen oppiaineen aloittamisen jälkeen.

Tänään teemana oli meksikolainen ruoka. Siis tortilloja, joihin täytettä kullekin oman maun mukaan, jolloin koko perhe saa juuri sopivan tulista, tai täyttävää. Meksikolainen ruoka on yleistynyt ilmeisen paljon, sillä nykyään tarveaineita saa kaikista marketeista. Kasvikset olivat luomua ja pääosin Rokilta.

Parasta kattauksessa oli raikas ja sopivasti tulinen mangosalsa. Vaikka reseptejä en blogiini juuri kirjoittele, niin nyt sellaiselle olisi ollut sopiva paikka. Salsa valmistui kuitenkin kokeilemalla, joten joudun tyytymään raaka-aine listaukseen: Kypsää mangoa, punasipulia, makeahkoa marketin tuorechiliä, sitruunamehua, korianteria, valkosipulia, suolaa ja mustapippuria, sekä oliiviöljyä.

Salsa sopi hyvin tähän kattaukseen, mutta myös seuraavan päivän ruoan lisäkkeeksi

Vaihtoehto ABC:lle

Aamupäivä meni pääkaupunkiseudun itselle oudoissa lähiöissä. Niissä, joissa lounastarjonta olisi ollut pitsaa, tai kebabia. Ehkä hyvää, todennäköisimmin kuitenkaan ei.

Lahdentien ja kehäkolmosen risteyksessä lounassuunnitelmaksi pulpahti Ikean lihapullat noin niinkuin elämysmatkailuna. Elämyksellinen jono tuli bongatuksi. Jostakin syystä puolet pääkaupunkiseudun lapsiperheistä oli juuri tuolloin paikalla ja arvioitu jonotusaika olisi ollut kolmevarttia tiskillä ja hieman vähemmän lisää, jotta istumapaikka olisi löytynyt. Siis ei sinne.

Huoltoasemaruokailut olivat päiväni kohokohtia 80 - luvulla nuorena matkatöitä tekevänä kesäduunarina. Sittemmin maku on muuttunut ja huoltoasemilla ateriointiväli on venynyt vuorokaudesta puoleksi vuodeksi.

Lähtöessämme kehätieltä kohti Tamperetta ainoa hyvässä lähimuistissa oleva paikka oli Linnatuuli, joka ei isona paikkana houkutellut. Siksi päätimme pysähtyä heti Keimolanporttiin. No iso tämäkin oli, joten valintaperuste oli lähinnä vanua.

Lounaspöytä oli onneksi tarjolla vielä kellon osoittaessa kolmea. 6+ ruokaa odottaneelle 8+ tasoinen noutopöytä oli positiivinen yllätys. Tarjolla oli pitkään haudutettua porsaanlihaa, einesbarbequekastikkeessa lilliviä lihapullia ja muusia. Valinnan ulkopuolelle ja uunikala ja tumma riisi.

Lounaspöydässä käy päivittäin todennäköisesti paljon ihmisiä. Siksi ruokahuollon täytynee olla suurtalouskeittiömäistä. Sellaisessa luokassa ruuan maku oli jopa mainio ja valikoima vähintään riittävä.

Ei tästä minun kantapaikkaa tule, mutta joskun sopivalla hetkellä menen tuonne kyllä todennäköisesti uudelleen. Huoltamoruokailiudeni tahdilla siihen tosin mennee pidempään, kuin paikka ansaitsisi.

Katkarapusalaattia ja sinisimpukoita

Terveet elämäntavat alkavat pienin askelin onnistua. Lounaaksi katkarapusalaattia, jossa oli perussalaatin lisäksi luomumunia ja oman takapihan yrttejä. Sitruunamelissa on poikkeuksellisen voimakkaan makuista. Mintunlehdet olivat puolestaan jättiläismäisen kokoisia. Varhainen kevät ja runsaat alkukesän sateet lienevät selitys onnistuneelle yrttikasvatukselle, sillä istuttamisen jälkeen yrttipenkki on saanut olla käyttöä lukuun ottamatta omissa oloissaan.

Kastikkeena salaatille oli ainoastaan oliiviöljy, joka Tietäväinen Foodsin ruokapiirin kautta myymä luomutuote. Ravintorasvoina oliiviöljyt ovat kai kaikki hyviä, mutta maussa niissä on isoja eroja. Ilmeisesti kuitenkin samaan tapaan, kuin viineissä, niin hinta ja laatu eivät aina kulje käsi kädessä. Tämä yksilö on ollut meille mieluinen.

Illalliseksi söimme sinisimpukoita. Valitettavasti Lahden kauppahallista, tai marketeista ei päivittäin löydy valikoimasta simpukoita, joten niitä täytyy haluta silloin, kun tarjontaa on. Puolisoni on asunut pitkään Ranskassa, joten reseptejä sikäläisen arjen herkulle on.

Simpukat oli keitetty lyhyesti valkoviinissä, jota oli höystetty hieman kermalla. Makua oli täydennetty oikein hienoksi silputuilla yrteillä. Simpukat nautittiin tuoreen patongin kanssa.

Hyvää oli ja kahteen henkeen koko vadillinen tyhjeni.

Post Mortem

Kaikki simpukoista kirjoittamani on puppua. Noin me yleensä simpukat valmistamme, mutta nyt niitä tuoreita ei saanut mistään. Siis lämmitimme muutamassa minuutissa auki kaksi Lidlin pakastealtaan tarjouksesta 2.49 yksikköhintaan ostettua valmispakastetta.

Lopputulos oli, että simpukat maistuivat ihan yhtä hyviltä, kuin tuoreena keitetyt ja huolella maustetut. E – koodeja oli hieman enemmän, mutta ei niitäkään terveysriskiksi asti. Oli hinta-laatu suhteeltaan jättipositiivinen yllätys, joka saa paikan pakastimestamme yllätysvieraiden varalle.

Jotta huijaus olisi täydellinen, niin vuodenajasta huolimatta söimme jälkkäriksi saksalaisia mansikoita.                            

Ripaus timjamia

Tai sitten ei. Paistettu sipuli, mustapippuri ja suola riittää.

Dieetin piti alkaa tänään. Ei alkanut vielä, mutta illalle on sentään tunnin sulkapallovuoro, joten pienin askelin kohti terveellisyyttä. Eiliseltä jäi pari makkaraa ja etätyöt tarjosi riittävästi aikaa perinteisen ruskean kastikkeen tekemiseen.

Ainoa poikkeus perinteiseen oli lampaanlihakuutio, joka on ostettu aikanaan Leppävaaranraitilla olevasta pääosin paikalliseen pienyrittäjien palveluun painottuvasta kehitysmaakaupasta, jonka ainoa kantasuomalainen olen ollut jokaisella käyntikerralla. Tuotteet ovat aina olleet hyviä ja usein myös edullisia. Tämä lihaliemikuutio sopii hyvin myös suomalaiseen ruskeaan kastikkeeseen.

Ruskeahkolla ja ruskealla kastikkeella on valtava ero maussa. Oikeaa ruskeaan kastikkeeseen ei tarvita puuhellaa, eikä valurautapannu. Ripaus malttia odottaa ja hiven rohkeutta jatkaa riittää. Ensimmäisen kuvan ruskistus ei riitä, jälkimmäisellä maku on ainakin minun ja perheeni suun mukainen.

Viimeisen kuvan lautanen oli santsikierroksen jälkeen syötä tyhjäksi alle puolessa tunnissa ruoanlaiton aloittamisesta, joten aika ei ole este ruoanlaitolle edes työpäivinä.

Hamburger Börs, Turun kunkkariVIP ja ravintola Frans & Emelie

Hamburger Börs on parhaalla mahdollisella paikalla, aivan Turun torilla sijaitseva hotelli. Osa sen sisustusta on rakennuksen historiaa kuvaavat taulut. Hauskoja huomioita niistä oli se, että noin 100 vuotta sitten kaikki liikkeet palvelivat ruotsinkielisinä ja 60 – luvulla hotellin edustan olivat miehittäneet vuosikymmeniä myöhemmin kulttimaineen saaneet Fiat 600 autot.

Koska blogin pääpaino on ruokailuissa, niin hotelli kuvaus erittäin lyhyesti. Juhlavat puitteet, sijaintiin suhteutettuna hiljaiset huoneet ja yleiseen korkeaan statukseen verrattuna nukkavierut huoneet.

Aamiainen oli hotellin tason mukainen, eli keskimääräistä suomalaista monipuolisempi ja myös maukkaampi. Graavilohi ja osa silleistä olivat todennäköisesti joltakin paikalliselta toimittajalta vakuumituotteiden sijaan. Salaatit olivat hyviä monipuolisuutta riitti. Kuva kertoo enemmän omista valinnoista, kuin valikoimasta. Sen ei saa antaa hämätä –ja minun mielestä kummassakaan ei ollut vikaa.

Kritisoitavaa sen sijaan voisi löytää Kuninkuusravien VIP – ruokailusta. Ei se kuitenkaan niin huono ollut kuin kuvasta voisi päätellä. Lämmin ruoka haettiin myöhemmin, paahdettuja uunikasviksia ja ylikypsää oikein suolaista possua. VIP status asettaa paineita ruoan laadulle ja esillepanolle. Kunkkarivipin suuri kävijämäärä, todennäköisesti vajaa 2000 / päivä taas asettaa haasteet toteutukselle. Minimivaatimukset täyttyivät. Jonot olivat lyhyet, ruoka riitti hyvin ja sen maku oli hyvä. Lautasten poiskeräämisessä, tai sen kulttuurin ymmärtämisessä, että VIP ruokailussa olisi kiva syödä kylmät ja lämpimät erikseen oli ajoittaisia puutteita. Myös paikallisuutta olisi voinut lähiruokatrendin harjalla tuoda esiin. Toisaalta ymmärrän, että Catering yrittäjä ei halunnut isoa näkyvyyttä teltassa. Tosin silloin kun näin on tapahtumassa, kuuluisi järjestäjän kysyä – Miksi?

Illalliselle ehti tapahtumasta hyvin. Olimme varanneet pöydän Hamburger Börsin alakerrassa olevasta Frans & Emeliestä. Valintaan vaikutti eniten helppous ja mahdollinen kiire, joka ei eskaloitunut reaaliseksi. Vanhojen Fransmannnien uudelleenbrändäys on mielestäni askel oikeaan suuntaan. Ruokalista on sopivan laadukas, mannermainen ja silti suomalaiseen suuhun sopiva.

Alkupalaksi valitsin mielikuvituksettomasti etanat. Kuvaa niistä ei ole, koska ne näyttävät usein samanlaisilta. Maku oli hyvä ja leipä oheen tuoretta. Roquefort juustoa niissä ei paljoa ollut. En myöskään usko, että rasva oli kokonaan voita, sillä liemen koostumus oli hyvin juoksevaa. Jos ei etanoita yleensä syö, niin nämä ovat silloin oikein hyvät kokeiltavaksi. Voisin kehua enemmänkin, mutta yhtenä suosikkiruoistani julistan, että teen itse vielä paremmat.

Pääruoka valintana oli ruiskuorrutettuja ahvenfileitä. Vaikuttivat tuoreilta ja sopivasti paistetuilta. Positiivinen yksityiskohta oli tuoreen sadon porkkanat lisäkkeenä. 

Vaimon loma loppui - samoin kävi ruokahuollolle

Neljän euron investointi lähikauppaan antoi kuitenkin hyvät raaka-aineet nälänhädän torjumiselle. Vartiksi uuniin ja viidessä minuutissa lautaselta vatsaan. Dietti alkakoon kuten useimmat niistä, huomenna.