Piti olla pulled pork

Niin piti, mutta ei lopulta ollut lähelläkään

En tiedä miten pitkään possun niskaa pitäisi uunissa kypsyttää, että siitä tulisi kuivaa ja repeilevää. Tämän päivän päivälliseni oli uunissa miedohkolla lämmöllä vajaa 5 tuntia, mutta se ei riittänyt alkuunkaan.

Hyvää lihasta kuitenkin tuli ja siitä tihkuneesta liemestä sai laimentamalla ja suurustamalla hyvän makuisen kastikkeen, niin lisäkkeelle, kuin myös leikatulle lihalle.

Ehkä nyhtöpossu on muutenkin yliarvostettua...

Punakampelaa chili - pomeranssikastikkeessa

Tiistailounaaksi valmistin punakampelaa, pakasteesta.

Perunasosetta oli eiliseltä ylijääneenä. Kampelan paistaminen on yksinkertaista. Hieman luomuvoita pannulle. Suolaa ja mustapippuria rasvan sekaan ja parikolme minuuttinen molemmin puolin.

Pakastekala ja eilisen tähteet huutavat kastiketta, tai jotain millä ruoan voisi ulkokullata. Sitruunamehu oli loppu, sitruunoita ei löytynyt mistään. Sitruunamelissaa olisi ollut, mutta omat haasteensa silläkin olisi kastike maustaa. Siis päädyin penkomaan kuivamaustehyllyä.

Kastikkeesta tuli mielestäni siinä määrin onnistunut, jotta sen valmistus kannattaa maailmalle jakaa. Runkona oli vaimon maitokammoisuuden vuoksi makeuttamaton mantelimaito. Kastikkeen suurusteena toimi vaalea maissitärkkelys. Chilejä murskasin kastikkeeseen neljän linnun silmän verran, Ne toimisivat paremmin murskaamattomina, mutta silloin haudutusaikaa pitäisi olla nyt käytettävissä ollutta kahdeksanminuuttista enemmän. Raikkautta kastikkeelle antoi reilu ruokalusikallinen pomeranssinkuorijauhetta. Kastikkeen väri oli puolestaan jauhetusta paprikasta. Lisäksi oli ripaus suolaa. Siis erittäin yksinkertaista. Valmistusaika oli kokonaisuudessaan alle 15 minuuttia.

Ei tällä Michelintähtiä ansaita, mutta peitotaan ainakin lähialueen lounastarjonta.

Kasvikset lautaselta puuttuivat, mutta söin valmistaessa kolme palkoa herneitä.

Makaronilaatikkoa ja kanansiipiä

Lauantaina syödään lasten lemppareita.

Makaronilaatikko tehtiin tällä kerralla ilman hifistelyjä. Resepti tuskin hirveästi eroaa makaronipussin kylkeen painetusta. Pinta tehtiin puolirunsaalla määrällä valmista juustoraastetta ja ripotelluilla ruohosipulirouheella. Iso uunipellillinen hupeni kuitenkin kerralla. Tyytyväisyyskyselyä ei tehty, mutta kolme lasta neljästä santsasi, joten jonkisorttiseen tyytyväisyyteen oli syytä.

Illalliseksi oli perheen toinen suosikkiruoka. Kanansiivet. Tähän on varmaan kasvatuksella osuutta. Siivet on haettu noutotukusta. Kastike on Pekan siipikastiketta - tietenkin. 80 siipeä on sopiva annos 2 + 4 henkiselle perheelle.

Euroopan 2. paras (jauhe)lihakeitto

Lapsuudessani isäni kertoi äidin tekevän Euroopan parhaan lihasopan. Vaikka molemmat vanhempani ovat jo edesmenneitä, niin en kyseenalaista tätä, vaan tyydyn arvottamaan oman keittoni samassa sarjassa sijalle kaksi.

Eräs luontevasupliikkinen perunanviljelijä kertoi tärkeimmäksi perunan makuun vaikuttavaksi tekijäksi ateriointivälin pituuden. Samaa korrelaatiota on myös monien muiden perusruokien kanssa. Nyt kokkailu aloitettiin kuitenkin kylläisenä, joten keiton maku arvottuu aistien avulla. Raaka-aineista jauheliha on marketista, muut luomua ROKilta.

Keittoon meni 7 keskisuurta rosamunda perunaa, yksi nauris, kolme pienehköä sipulia, puolikas purjo ja noin kahdeksasosa jättisuuresta lantusta. Lantun punnituksessa kahden kilon maksimille taarattu keittiövaaka antoi tulokseksi ähkyisen errorin. Jauhelihaa oli 700 grammaa ja halal - teurastetun lampaanlihalientä runsaasti. Mausteina oli vain lihaan ruskistamisen yhteydessä lisätty paprikajauhe, suola ja runsaasti rouhittua mustapippuria, sekä usein ja monissa monille oudoissa yhteyksissä käyttämääni sesamöljyä, jota isoon kattilaan meni reilu loraus. Porkkanoiden puute teki keitosta hieman vaisun värisen.

Isäni muistoa kunnioittaen keittoa ei syödä veden, kivennäisveden, oluen, eikä rasvattoman maidon, vaan sen tuhdimman valkoisen juoman kanssa.

Talumehe Körts, Talonpojan Kapakka Haapsalu

Talumehe Körts oli ainakin meidän vierailupäivänä Haapsalun suosituin ravintola. Väkeä - pääosin paikallista oli paljon liikkeellä vuosittaisten markkinoiden, kauniin sään ja edellispäivänä olleen Viron 25 - vuotisjuhlan innoittamana.

Ravintolaan mahtui hyvin, mutta meidän saapumisen jälkeen ei yhtään pöytää enää jäänyt vapaaksi. Kapakka on sisustettu maalaisromanttisesti muistuttamaan vajaan sadanvuoden takaisia tavernoja. Sisustus ei ole siloiteltua, mutta yksityiskohtia on ajateltu, kuten linnunlaulua vessassa ja oheiset ruokalistat usealla eri kielellä.

Alkuruoaksi oli kannattanut valita kermainen kanttarellikeitto, jollaisen söin edellisellä käynnilläni. Nyt valintani oli punajuuri - porkkanakeitto, jota yli ryyditetty lihalla ja smetanalla. Lajissaan oikein hyvää tämäkin, mutta minun yhden hengen äänestys pitää kanttarelleista punajuurta enemmän. No jokainen kokeilu ei voi voittaa.

                                              
Pääruoaksi oli monta houkuttelevaa vaihtoehtoa. Kaikki olivat hinnaltaan edullisia, vertasipa niitä Suomeen, Tallinnan, tai edellisten päivien Pärnuun. Minun valintani oli päivän kala, joka oli turskaa. Lisäkkeenä oleva perunasose ja kastike olivat kalojen tapaan erinomaisia. Samalle lautaselle aseteltu salaatti ei niinkään. Toisaalta kahdeksalla eurolla ei ole syytä vaatia gourmeeta. Hintalaatusuhde oli siis pikkukritiikistä huolimatta erinomainen
                                 

Nikolai Lehtla

Lauantailounaalle Nikolai Lehtlaan, joka sijaitsee aivan Pärnun keskustassa, pääkatu Ruutlin varrella. Nimensä mukaisesti ravintolan keittiö on venäläinen. Venäläisyys on tosin hieman karisemassa ruokalistalta, sillä pari kuukautta sitten siellä vielä ollut sakuskalautanen suolattuine läskeineen, hillosipuleineen ja etikkasilakoineen loisti nyt poissaolollaan. Kuvassa oleva suuri napostelulautanen oli kooltaan ja rakenteeltaan lähinnä vastaava, mutta kovasti on venäläinen keittiö tältä osin amerikoitumassa.

Itse söin pääruoaksi kermaisen lohikeiton, koska tiesin illallisravintolan tarjoavan tätä ravintolaa paremman seljankan. Pääruoaksi oli monta vaihtoehtoa ja yksi, jota ei kannattanut tilata. Opin sen edellisellä kerralla. Suomalaisessa mielessäni juustoleike on taiteltu lehtipihvi, jonka sisällä on tuorejuustoa, tai tavallista. Ei tässä keittiössä. Juustoleike oli pyöreä ja paksu leikkaus silkkaa juustoa, joka oli paneroitu korppujauhossa ja paistettu siten, että juusto oli pehmennyt, mutta ei juoksuttunut. Se oli maultaan ihan hyvää, mutta kun sellaisen latauksen syö juustoa, ei ruoansulatukseltaan paljoa eroa muumista. Vatsa täynnä vanua ja ulostusaukko umpeutumassa käytön vähyyteen. Siis valinnaksi Tsaarin ribsit, jotka olivat nimestään huolimatta porsaasta. Runsaassa barbeque kastikkeessa uitetut ja oikein mureaksi uunissa pitkään paahdetut. Hyvää, mutta ei erinomaista.

trahter postipoiss

Nyt tulee sitten näitä Pärnu - Haapsalu pikaloman ruokapäivityksiä.

Ensimmäisenä iltana ehdimme Pärnuun vasta illallisajan kynnyksellä. Lyhyen neuvonpidon jälkeen päädyimme valitsemaan illalliselle Trahter postipoiss - ravintolan. Se mainostaa itseään slaavilaisella keittiöllä. Minä en tiedä mikä ero on slaavilaisella ja venäläisellä keittiöllä. Itse asiassa tämä on venäläisin keittiö, mitä tiedän.

 Ravintolan kotisivujen mukaan se sijaitsee aivan Pärnun keskustassa. Minun mielestä kyseessä on aivan vanhan kaupungin laita, sillä monet muut ravintolat ovat joko pääkadulla ruutlilla, tai sen parilla sivukujalla toisella puolella vanhaa kaupunkia. Muutaman kerran tässä ravintolassa jo käyneenä sinne löytää hyvin. Perjantai-ilta oli lämmin ja asettauduimme syömään sisäpihan terassille, joka tuntui olevan myös muiden asiakkaiden suosiossa, sään suosimana. Alkuun valintana oli juustoinen napostelulautanen. Varsinaiseksi alkuruoaksi otin kirkkaan kalakeiton, jossa oli lohta, turskaa ja katkarapuja. Pidin.

Pääruoaksi valitsin yrteissä kypsytettyä villisian niskaa. Se oli pettymys, sillä villisika on usein hyvää jopa purkitettuna tuotteena. Ei tässä mitään varsinaista vikaa ollut, mutta sitkeämpää tämä liha oli, kuin kotoinen kasler. Lisäksi minä en erityisesti pidä makeista kastikkeista lihalle, jossa kuitenkin on vahvasti makua. Ehkä minun makurajoittuneisuutta, mutta viherpippuri on lihalle mustaherukkaa parempi mauste. Tunnelma paikassa oli hyvä.