Katkarapusalaatti on pikaruokaa parhaimmillaan

Nopean ruoan ei tarvitse olla epäterveellistä. Katkarapusalaatin valmistaminen kestää minuuttia pidempään, kuin kananmunilla ottaa keittyä koviksi.

Eli salaattipedille esimerkiksi kurkkuja ja kirsikkatomaatteja lohkottuna. Mieluummin laadukkaita katkarapuja, kuin suoraan sulatettuja ilman kuumakäsittelyä. Kananmunia viipaloituna. Mausteeksi hieman oliiviöljyä ja balsamicoa.

Nopeaa ja hyvää. Sopii myös meille 100+ kiloisille miehille.

Mäntsälä mielessäin

Moottoritietä Helsingistä Lahteen ajaessa on kolme potentiaalista lounasravintolaa huoltoasemien yhteydessä. Etelästä ensimmäisenä olisi tarjolla Neste Taukotuuli. Siellä on minun kokemuksen mukaan lähes aina kaikki noutopöydän tarjottavat valmistettu halvimmista mahdollisista raaka-aineista. En halua uunimakkaraa, tai jauhelihakastiketta, jos muita vaihtoehtoja on.

Mäntsälä Pohjoinen rampilla on kaksi huoltamoa. Shell, jossa tarjonta on usein vaihdellut siivistä pitsan kautta noutopöytään. Joskun tarjonta on ollut OK, mutta ylisuorituksia ei ole koskaan kohdalleni osunut. Tästä syystä ajoin kerran parissa kuukaudessa säännöllisyydellä Juustoporttiin

Ihan tarkkaa hintaa lounaalle en muista. Joka tapauksessa se oli yli keskihintaisen lounassetelin, mutta alle 10 euroa. Tällä kertaa tarjolla oli maissikanaa, jossa maissi oli selkeässä sivuroolissa, sekä positiivisesti yllättäneitä silakkamurekepihvejä.

Suuriruokaiselle noutopöydät ovat hyviä vaihtoehtoja, koska samaan rahaan tulee isokin vatsa kylläiseksi. Kana oli hyvää ja silakkamurekepihvit lajissaan jopa oikein hyviä. Pidin oikeastaan kaikesta, paitsi kuvissakin näkyvistä juustorinkeleistä, jotka olivat minun käsityksen mukaan eilisiä, tai sitten ne eivät kestä pitkää tarjollaolo aikaa.

Servetteihin kirjoitettu slogan, elämä on valintoja, valitse paremmin tuntuu kuitenkin hieman ylimitoitetulta. Kyllä minä aina kotona teen parempaa ruokaa. Ei tämä pöytä nyt niin hyvä ole. En muutenkaan ymmärrä miten minun olisi pitänyt valita paremmin. Valitsin jo sen parhaan niistä kolmesta Mäntsälän kupeessa moottoritien yhteydessä olevista lounaspaikoista.

Toisaalta Juustoportin yrittäjä on joskus jossain mediassa sanonut, että hyvää tuotetta ei tarvitse mainostaa, sitä ostetaan jo laadun vuoksi, eli mainontaa vaativassa tuotteessa on aina jotain vikaa. Startup toimintaa lähellä olevana en ole täysin samaa mieltä. Ehkä tuo mainoslauseen kyseenalaisuus sopii tähän teemaan. Ja jos valita pitää, niin mieluummin hyvä lounas ja kyseenalainen mainosparsi, kuin toisinpäin

Porsaan lapaa ja politiikkaa

Lapa on yksi aliarvostetuimmista porsaan osista. Syyksi siihen arvelen ihmisten vieraantumisen ruoan valmistuksesta. Helppoa lavan valmistaminen on, mutta aikaa se ottaa enemmän, kuin nykyisessä maailmanmenossa ruokahuoltoon on varattu, mikäli ennakointiin ei kykene.

Hintaa annokselle tulee alle euron. Porsaan lavan kilohinta oli 1,80 euroa! Tästä vielä menee alv valtiolle, niin kovin paljoa ei jää kauppiaalle, logistiikalle, teurastamolle, tai sikaisännälle. Ja samaan aikaan vaaditaan parempaa kohtelua eläimille.

Hyvä että tuotantoeläimien oloihin vaaditaan koko ajan parannuksia, vaikka jo nyt me olemme Suomessa maailman eliittiä näissä asioissa. Hienoa, että ollaan, koska kansakuntien sydämensivistyksen yksi mittareista on se, miten ne kohtelevat eläimiä.

En jaksa hirveästi syventyä maatalouspolitiikan koko kiemuroihin. Silti minua suututtaa ostaa hyvää lihaa näin halvalla. On kuitenkin selvää, että ilmaisia lounaita ei ole. Minä siis tavallaan maksan tästä possunpalasta sekä näin suoraan, että myös veroina välillisesti. Kai sen niin kuuluu pitkään byrokratisoituneessa yhteiskunnassa ja monitasoisessa hyvinvointivaltiossa olla. Tässä kohdassa rahaliikenne on kuitenkin vääristynyt liikaa. Tuottajahinnalla ei kohta saa edes edes rehuja eläimille.

Joko maatalous ajetaan maastamme alas ja tai ohjataan toimimaan tukien varassa. Eikä kannusteta joko esimerkiksi aktiivisempaan erikoistumiseen, tai lähimarkkinaan tähtäämiseen. Kysyntää luomulle ja lähiruoalle on jo nyt. Ja Ruotsissa ollaan tässä vielä paljon meitä aktiivisempia ja trendituulet tulee maahamme onneksi yleensä länsipuhurina.

Itse ruoan valmistus vaati kuvan kasviksien pilkkomisen. (Laakerinlehdet sai jäädä kokonaisiksi:)) Runsaan suolauksen ja noin viiden tunnin makoilun 125 - 150 asteessa. Mausteina mustapippuria ja viherpippuria, sekä pari lihaliemikuutiota maustamaan lientä.

Kokkausaika kesti alle 10 minuuttia.

Makkarakastike mummon tapaan

Mummoilla oli paljon hyviä tapoja. Ruoka oli aikanaan nykyistä arvostetummassa roolissa elämässä ja aikaa oli runsaasti käytössä.

Alkuun kuullutettiin sipuli ja paistettiin hienonnettua sian kylkeä, jonka tänään korvasin pekonilla. No se nyt on käytännössä sama aine... Samassa rasvassa otettiin makkaroille pinta. Lapsuudessani makkarana oli aina Satakunnan Osuusteurastamon löylylenkki. Lähimmäs sitä pääsee Kivikylän löylylenkillä.

Kaikki kiinteä pois pannulta ja voita ja vehnäjauhoa tilalle. Tänään tuli testatuksi, että hiivaleipäjauho ajaa saman asian, kuin hienommaksi jauhettu vehnä. Testin syyn voi kukin arvata...

Riittävän runsaasti kun malttaa odottaa, niin kastikkeeseen saa sen lapsuusvuosikymmenen maun.

Parhaimmillaan arkiruoka on sellaista, jota syö mielellään myös pyhisin.

Kebabilla Korsossa

Korsossa on hyvä käydä syömässä, jos pitää pitsasta ja kebabista, tai huoltoasemien sämpylöistä. Ei siis kovin attraktiivista. Nyt työt sitoi kuitenkin seudulle koko järkeväksi lounasruokailuajaksi, joten kun kynnet eivät kelvanneet, niin kokeiltava oli.

Luulen Merikotkanpolun ja Maakotkanpolun risteyksessä olevan ravintolan nimeksi Seho, mutta kirjoitusasuja oli monia. Paikka oli ilahduttavan täynnä. Vain yksi pöytä jäi tyhjäksi, kun omani valitsin. Tämä paikka selvästi elää ruoan maulla ja hyvällä palvelulla, sillä puitteet oli kauttaaltaan resuiset. Jopa salaattipöytä oli hyvä.

Pääruokana syömäni kebab aurajuustoperunoilla kustansi salattipöydän ja limpparin kanssa 8 euroa, joten hinta oli asiakasystävällinen.

Asiakkaita tänne haetaan koulua käyvistä markkinointikampanjan keinoin. En tiedä onko kirjoitusasu tahallinen, mutta minut se sai hyvälle tuulelle

Yhteenvetona. Ei mitään gourmeeta, mutta kyllä tuo annos kuului lajinsa parhaaseen neljännekseen.

Kanta-Hämäläinen gulassi

Oletteko koskaan nauttineet Kanta-Hämäläisen pitopöydän antimista? En minäkään. Kyseessä on lähinnä joulupöytä ilman kinkkua ja lipeäkalaa. Pitopöydän sisältö on muodostunut niistä raaka-aineista, joita täällä on kohtuullisella menestysellä viljelty. Niitä suolsi ulos myös meidän ruokaosuuskunta, ROK, joten niille oli keksittävä käyttöä.

                                               
Kastikkeet tehdään Suomessa yleensä edullisimmistä lihapaloista kustannuksista säästäen. Järkevää, mutta nykyisellä tukipolitiikalla ainakin kaikki porsaankappaleet ovat käytännössä samanhintaisia. Tähän kun lisää sen, että lähimarketissa sisäfile oli 30% tarjouksessa, niin pataan meni parasta osaa possusta, edullisimman lihan kilohinnalla.

Sika on läpirasvainen eläin, joten myös ulkoisesti rasvaton liha toimii patalihana. Paloittelun ja pintojen kiini paistamisen jälkeen pataan meni kantahämäläisyys, eli pilkottuja nauriita, lanttua ja palsternakkaa, sekä punasipulia. Tavallinen sipuli olisi toiminut paremmin, mutta kaapissa oli vajausta.

Mausteina oli Ranskasta haettuja kuivattuja laakerinlehtiä, viiden pippurin sekoitusta, paprikajauhetta, valkosipulisuolaa ja lihaliemikuutio. Valmistus kesti uunissa miedolla lämmöllä puolitoista tuntia ja lisäaika olisi ollut pelkkää bonusta, mutta hyvää tämä oli näinkin

aaaa

Baby Back Ribs & Bbq

Baby Back Ribs& Bbq. Tässä on ketju, jonka haluaisin jalkautuvan Suomeen. Melko tekopyhä toive, sillä kierrän ketjupaikat kotimaassa yleensä kohtuullisen kaukaa aina kun voin. Kuitenkin Virossa toimii meksikolaistyyppistä ruokaa tarjoava ketju, joka on mielestäni keskimäärin 20% Amarilloa edellä kaikilla toiminnan osaalueilla. Laadussa, maussa, palvelussa, hinnassa ja hiotuissa visuaalisissa lisäarvoissa.

En tiedä montako BBRB paikkaa Tallinnasta löytyy. Aiemmin olin käynyt asiakkaana Länsi - Tallinnassa, nyt ruokailin Ulemiste - keskuksessa, joka sijaitsee joitakin kilometrejä Tallinnan keskustasta Petri - alueen ja lentokentän suuntaan. Ulemiste on isoin / yksi isoimmista ostoskeskuksista Tallinnassa, joskaan ei yhtä tunnettu, kuin Kristine - keskus, tai Rocca Al Mare.

Kokeilemassa kun olin, niin valitsin mahdollisimman monipuolisesti kaikkea esittelevän Mixed Grill annoksen, joka oli pienenä annoksena tilattuna kuvassa. Kuva ei anna koko kuvaa lautasellisen laadusta, mutta valitettavasti valokuvaukseni on heikompaa, kuin heidän catering.

Annos maksoi 15,90 ja siinä oli kanansiipiä, ribsejä ja porsaan kylkeä, pekonilla höystettyä papua, colechaw - salaattia ja ranskalaisia. Kaikkea vähintään runsaasti, paitsi siipiä. Sekään ei haittaa, koska juuri siivet oli tämän annoksen ainoa heikko lenkki. Barbeque kastiketta annoksessa oli runsaasti, ehkä jopa liian runsaasti. Todennäköisesti kyseessä on heidän oma valmiste / pullote. Keskimääräistä paremman makuista, mutta ei sillä kyllä mitään Michelin - tähtiä tavoitella.

Ei tätä kannata minkään kulinäärimatkan kohteeksi ottaa, mutta jos muussa reissussa tarvitsee hyvähenkisen, isoja annoksia tarjoavan meksikolaista keittiötä edustavan ravintolan, niin täällä poistuu nälkä puoleksi päiväksi ja todennäköisesti vierailusta jää positiivinen muistijälki.