Nikolai Lehtla

Lauantailounaalle Nikolai Lehtlaan, joka sijaitsee aivan Pärnun keskustassa, pääkatu Ruutlin varrella. Nimensä mukaisesti ravintolan keittiö on venäläinen. Venäläisyys on tosin hieman karisemassa ruokalistalta, sillä pari kuukautta sitten siellä vielä ollut sakuskalautanen suolattuine läskeineen, hillosipuleineen ja etikkasilakoineen loisti nyt poissaolollaan. Kuvassa oleva suuri napostelulautanen oli kooltaan ja rakenteeltaan lähinnä vastaava, mutta kovasti on venäläinen keittiö tältä osin amerikoitumassa.

Itse söin pääruoaksi kermaisen lohikeiton, koska tiesin illallisravintolan tarjoavan tätä ravintolaa paremman seljankan. Pääruoaksi oli monta vaihtoehtoa ja yksi, jota ei kannattanut tilata. Opin sen edellisellä kerralla. Suomalaisessa mielessäni juustoleike on taiteltu lehtipihvi, jonka sisällä on tuorejuustoa, tai tavallista. Ei tässä keittiössä. Juustoleike oli pyöreä ja paksu leikkaus silkkaa juustoa, joka oli paneroitu korppujauhossa ja paistettu siten, että juusto oli pehmennyt, mutta ei juoksuttunut. Se oli maultaan ihan hyvää, mutta kun sellaisen latauksen syö juustoa, ei ruoansulatukseltaan paljoa eroa muumista. Vatsa täynnä vanua ja ulostusaukko umpeutumassa käytön vähyyteen. Siis valinnaksi Tsaarin ribsit, jotka olivat nimestään huolimatta porsaasta. Runsaassa barbeque kastikkeessa uitetut ja oikein mureaksi uunissa pitkään paahdetut. Hyvää, mutta ei erinomaista.

trahter postipoiss

Nyt tulee sitten näitä Pärnu - Haapsalu pikaloman ruokapäivityksiä.

Ensimmäisenä iltana ehdimme Pärnuun vasta illallisajan kynnyksellä. Lyhyen neuvonpidon jälkeen päädyimme valitsemaan illalliselle Trahter postipoiss - ravintolan. Se mainostaa itseään slaavilaisella keittiöllä. Minä en tiedä mikä ero on slaavilaisella ja venäläisellä keittiöllä. Itse asiassa tämä on venäläisin keittiö, mitä tiedän.

 Ravintolan kotisivujen mukaan se sijaitsee aivan Pärnun keskustassa. Minun mielestä kyseessä on aivan vanhan kaupungin laita, sillä monet muut ravintolat ovat joko pääkadulla ruutlilla, tai sen parilla sivukujalla toisella puolella vanhaa kaupunkia. Muutaman kerran tässä ravintolassa jo käyneenä sinne löytää hyvin. Perjantai-ilta oli lämmin ja asettauduimme syömään sisäpihan terassille, joka tuntui olevan myös muiden asiakkaiden suosiossa, sään suosimana. Alkuun valintana oli juustoinen napostelulautanen. Varsinaiseksi alkuruoaksi otin kirkkaan kalakeiton, jossa oli lohta, turskaa ja katkarapuja. Pidin.

Pääruoaksi valitsin yrteissä kypsytettyä villisian niskaa. Se oli pettymys, sillä villisika on usein hyvää jopa purkitettuna tuotteena. Ei tässä mitään varsinaista vikaa ollut, mutta sitkeämpää tämä liha oli, kuin kotoinen kasler. Lisäksi minä en erityisesti pidä makeista kastikkeista lihalle, jossa kuitenkin on vahvasti makua. Ehkä minun makurajoittuneisuutta, mutta viherpippuri on lihalle mustaherukkaa parempi mauste. Tunnelma paikassa oli hyvä.