torstai 29. joulukuuta 2016

Kasler sopii sopaksi

Lihakeitto on melko pitkän valmistusajan vaativa, mikäli käyttää perinteisiä keittolihoja. Porsaan niska on edullinen, makuisa ja nopeasti valmistettavissa oleva keittoonkin sopiva liha.



Liha kannattaa paloitella noin 15-20mm sivuiltaan oleviksi kuutioiksi. Niskan rasvaiset osat sopivat soppaan siinä missä muutkin. Mitään erityiskäsittelyä ei tarvita. Ruskistin lihapalat ensin pannulla melko runsaassa voissa ja kaadoin värin vaihdon jälkeen kaiken padasta keittokattilaan samaan aikaan, kun laitoin sinne perunat, sipulit ja porkkanat.


Kasvisten kypsyessä possun niskapalat kypsyivät ja mureutuivat samanaikaisesti. Lähes valmiiseen keittoon vielä loraus sesam - öljyä. Kokkailuuni kriittisesti suhtautuva ystäväni piti keittoa lajinsa parhaisiin kuuluvana. Pidän syynä tähän kasler - lihaa.

tiistai 20. joulukuuta 2016

Ravintola Nissen joululautanen

Ravintola Nisse on yksi Lahden vanhimmista lähiöbaareista. Minun käsityksen mukaan siellä on tehty sukupolvenvaihdoksia niin asiakaskunnassa, kuin henkilökunnassa.

Normaalisti tarjontaan ei illalliset kuulu, mutta tilauksesta jouluruokailu järjestyi. Annos tuli juuri ruokailijamäärän rajallisuudesta johtuen lautaselle valmiiksi annosteltuna. Kuva on otettu ravintolavalaistuksessa, joten se ei ole erityisen edustava. Ruoka sen sijaan oli maukasta. Lisäksi arvostan, että laatikoiden valmistaja seisoi baaritiskin takana kyselemässä miltä maistui. Ei siis mitään eineksien lämmittämistä ja lautaselle asettelua.

Hyvää

tiistai 13. joulukuuta 2016

Ravintola F-Hoone, Telliskivi, Tallinna

Venäjänkielisestä, keskustan liepeillä sijaitsevasta boheemislummista, Telliskivestä on tekeytynyt viime vuosina trendikäs hipsterikeskittymä. Alueella on vanhoihin, hylättyihin teollisuuskiinteistöihin rakentuneita käsityö -ja sisustusliikkeitä, pop - up taidenäyttelyitä ja myymälöitä, sekä taiteeseen ja käsitöihin painottuneita kirpputoreja. Myös kaikissa tukipalveluissa, kuten ravintolatoiminnassa huokuu sama henki.

Telliskivi on vain 10 minuutin raitiovaunumatkan päässä Tallinnan keskustasta, joten sinne ehtii ruokamatkalle yhtä nopeasti, kuin Vanhankaupungin ytimeen. Tunnetuin alueen ravintoloista on rakennuksensa mukaan nimetty F - Hoone.



Ravintolan sisustus on alueen hengen mukainen ja kahta samanlaista tuolia ei löydy - ainakaan vierekkäisiltä sijoilta. Ruokalista on melko konstailematon ja hinnat huokeita. Ruoka on hyvää, eikä paikan kulttimaine ole tullut aiheetta.

Söimme alkupalaksi kahden hengen maistelulautasen, jossa oli ainakin juustoja, kinkkua, paistia, suolakurkkuja, oliiveja, artisokkia ja montaa muuta.



Söin lisäksi alkuun kolmen sipulin keiton, jossa oli sipulien lisäksi nuudeleita, keitettyä kananmunaa ja kalaa. Korianterilla maustettu keitto ei edusta erityistä ruoan korkeakulttuuria, mutta palveli lämmikkeenä pakkaspäivän kävelyn jälkeen.



Pääruokana söin Ankka Confitin, joka oli hyvää. Myös puolisoni valitsema burgeri oli ihan pieteetillä tehty. Sen lisäkkeen olleista porkkanaranskalaisista erityiskehut.

Mikä F - Hoone on? Ensikäynnin jälkeen minulla on mielipide. Hyvin paikan ja ympäröivän toiminnan henkeä kunnioittava, helposti lähestyttävä kansanravintola, joka valmistaa moneen suuhun sopivat annokset laadukkaasti ja tarjoilee ne näyttävästi.

Tuskin siellä viikoittain haluaa ruokailla, mutta mielestäni tällä paikalla on positiivinen ensituulahdus annettavana monista motiiveista vierailemaan tulleille tuleville muukalaisille. Yllytän olemaan yksi niistä

maanantai 12. joulukuuta 2016

Ravintola Spot, Tallinnan Vanhakaupunki

Ravintola Spot on suosittu, Eurooppalaisen keittiön, ravintola Tallinnan vanhassa kaupungissa. Ravintola on pieni, arvioni mukaan noin 60 paikkainen. Ravintolan mottona on mahdollistaa hyvän ruoan nauttiminen jokaiselle. Hinnat ovat siis maltilliset suhteutettuna ravintolan tapaan valmistaa ja tarjoilla ruoka.

Alkuruokien hinnat olivat yksinumeroisia. Kuvan tartar - pihvi maksoi 8 euroa. Siis edullista. Esillepano oli kaunis, vaikka sitä ei huonosti otetusta kuvasta erityisen hyvin huomaa. Liha oli varmasti tuoretta, eikä keittiössä kootussa pihvissä ollut mitään vikaa. Ei myöskään mitenkään erityisen hyvää makua, tai erityistä vivahdetta josta kertoa.



Pääruokavalintani oli paikallista hirveä mustassa linssisoseessa, voissa paistettujen kasvisten kera. Annos oli nälkäiselle, isolle miehelle pieni. Hirvi on haastava liha valmistaa. Tässä kohdassa ravintola onnistui. Liha oli mehevää ja mureaa. Mitenkään erityisen hyvän makuista se kuitenkaan ei ollut. Annoksen esillepano oli hieno ja kokonaisuus oli toimiva.

Kuitenkin, minun mielipiteeni on, että ravintolan fine diningin ja laadukkaan perusravintolan välimaastossa toimiva konsepti ei sovi minulle. Lähtökohtaisesti en tykkää blogissa kirjoittaa mitään, mikä kenenkään yritystoimintaa hankaloittaa. Tämän jutun kirjoittamisen motiivina kuitenkin on ohjata kaltaiseni, käsittääkseni melko tyypillisen Suomalaisen maun omaavia mieluummin toisaalle. Tallinnassa on monta oikeasti hyvää ravintolaa. Joko fine diningia, tai lähes minkä tahansa keittiön perusravintolaa. Kaltaisilleni löytyy niistä parempia kokemuksia.

Kuitenkin, jos pelkää eksotiikkaa, mutta haluaa turvallisen ja kohtuuhintaisen tutustumisen hienoon illalliseen, niin silloin Spot on omimmillaan. Puitteet on viihtyisät, tunnelma hyvä ja palvelu oikein ystävällistä. Ehkä minäkin annan ravintolalle vielä uuden mahdollisuuden, kunhan listat elävät. Ehkä en, koska muitakin hyviä vaihtoehtoja Tallinnassa on.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Raclette illallinen

Raclette -teemainen illallinen on mukava tapa viettää iltaa porukalla. Syömään mahtuu yhden Raclette grillin ympärille pöydällinen nälkäisiä. Ruokaa valmistuu pikkuhiljaa. Ilallisesta muodostuu sopivan sosiaalinen tapahtuma, jossa oman annoksen eteen pääsee jokainen vielä sopivasti puuhaamaan.



Raclette on Sveitsiläinen ruoka, jonka nimi tulee Ranskankielen kaapia verbistä. Alunperin rasvaista Raclette juustoa lämmitettiin avotulella erillisissä astioissa, joista se kaavittiin leivän, tai muun lisäkkeen päälle.

Raclettea varten on ihan omaa nimeä kantavia juustoja. Ne ovat erityisen rasvaisia ja hyvän makuisia. Ihan pienen marketin valikoimasta niitä ei löydy. Meillä oli tämän juuston lisäksi käytössä tavallista, rasvaista kermajuustoa ja Valion Luostari - juustoa. Kaikki juustot käyttäytyivät grillissä toivotusti ja maistuivat hyvältä. Maku korreloi hyvin suoraan rasvaprosentin kanssa. Oikeasti rasvaisen juuston löytäminen oli kaupasta hankalaa. Low-fat tuotteet valtaavat alaa ja lähes kaikista suosituista juustoista löytyi vähärasvaisempi vaihtoehto, mutta yhdestäkään ei korkearasvaisempaa. Tässä kuluttajakäyttäytyminen menee kyllä väärään suuntaan. Juustoissa kuuluu olla rasvaa. Jos on laihdutuskuurilla voi juustoa syödä vähemmän, tai jättää kokonaan väliin.


Raclette grillit ovat nykyään helppokäyttöisiä ja teflonpinnoitteen myötä myös käteviä huoltaa. Meillä oli vieraileva emäntä organisoimassa ateriointia, joten helppoudesta sai ehkä virheellisen kuvan. Grillattavien lisäkkeiden esivalmisteluun oli varmaan mennyt tunti, jos toinenkin. Paahtopaisti oli pitänyt uunikypsentää, pekoniin käärityt katkaravut marinoida, kuten myös kasvikset.

Kanat olivat ihan valmismarinadisista pihveistä suikaloituja, joten kaikessa ei tarvitse hifistellä. Lisäkkeiksi kävisi todennäköisesti myös kalat, tai vaikka maustemakkarat. Minun kokemuksen mukaan useissa ohjeissa mainitut perunat, tai patongit kannattaa jättää kuitenkin pois. Rasvaisen ruoan kylkeen ei enää ämpärillistä hiilihydraatteja tarvita. Herkullisuus ja tunnelma puolestaan ohjaavat syömään pikemminkin liikaa, kuin liian vähän.




Pöydän ääressä oli kolme nelikymppistä ja 4 lasta 8 - 14 ikävuoden välistä. Jokainen viihtyi pitkään ruokahuoneessa ja nautti kokonaisuudesta. Eli Raclette sopii niin aikuisten, kuin lapsiperheiden päivälliseksi. Tosin pienten lasten ja itsenikaltaisten aikuisten kanssa pöytäliinat voisi korvata helposti puhdistettavilla tableteilla, sillä ihan kliinisen siistiä Racleten nautiskelu ei ole.

torstai 1. joulukuuta 2016

Kiinalaisen keittiön ja Suomalaisen tyrnin liitto

Lähiruoka ja kaukomaailman keittiöt ovat usein haastavia yhteen liitettäväksi. Ei kuitenkaan mahdottomia. Jos molempia arvostaa, niin keittiössä ajautuu kokeellisuuteen. Tänään lounasruoka valmistui vartissa ja maistui omaan ja puolison suuhun mieluisalta. Päädyn poikkeuksellisesti jopa reseptintapaisen kirjoittamiseen, vaikka se puoliparodisen blogini ideologiaa vastaan onkin. Poikkeus vahvistakoon säännön. Lisäksi kirjoitan kryptisesti, joten suora soveltaminen on niin hankalaa, että omalle luovuudelle jää ainakin tarvittaessa tilaa.

Jääkaapissa oli kolme valmista porsaan ulkofileleikettä, josta pienellä laskennolla sai lihan määräksi 240g. Lihanuijalla leikkeistä sai nätin ja helposti käsiteltävän näköisiä.


Liha ruskistettiin yhden reilunkokoisen sipulin ja lampaanlihakuution kanssa pienessä määrässä oliiviöljyä. Samalla pataan meni reiluhkosti paprikajautetta ja kurkumaa.



Heti, kun liha oli värjäytynyt lisäsin ruokalusikallisen soijaöljyä ja saman verran sesam - öljyä. Tämän jälkeen pannulle sai kaadettua noin 80 grammaa papuja, 8 kpl tyrnimarjoja murskattuna ja puolipussia hernemaissipaprika sekoitusta. Viimeisin olisi kannattanut korvata millä tahansa muulla kasviskunnan tuotteella, mutta tätä nyt pakastimessa oli...

Pakasteiden sulamisen kanssa samaan aikaan lisäsin 4 bird eye chiliä, ruokalusikallisen riisiviinietikkaa, reilun lorauksen hunajaa, ripauksen valkopippuria ja pari riviä maustamattomia nuudeleita, sekä 2,5 desiä vettä ja vaaleaa maissijauhoa.

Muutaman minuutin hautumisen jälkeen nuudelit olivat pehmenneet. Tämän jälkeen unohtunut suola, sekä turhaksi osoittautunut ripaus chilijauhetta. Turha siksi, että chilin maku ehkä ylikorostui kun ruoka oli liedellä 10 minuuttia valmistumisen jälkeen odottamassa puolisoa ruokapöytään.

En pidä resepteistä. Haluan kokata joka kerta tunteella ja ajatuksella ilman kontrolloivia ohjeita. Kuitenkin, luulen, että tähän tekstiin palaan ainakin vilkaisun verran, kun seuraavan kerran pitää tehdä jotakin tämän tyylilajin ruokaa. Kirpeää, makeaa ja tulista yhdistellessä sopivien suhteiden arvioinnin epäonnistuessa ruokailukokemus menee helposti pieleen. Tässä annoksessa suhteet kahden hengen gallupin mukaan oikeassa suuruusluokassa.



tiistai 29. marraskuuta 2016

Uunissa haudutettu merellinen risotto

Ylivoimaisesti parhaat riisit risottoa varten on viljelty Italiassa - tietysti. Risotto ei kuulunut suosikkiruokiini, kun aloitin säännöllisen epäsäännöllisen Etelä - Italiaan suuntautuvan matkailun. Siellä nautitut risotot ovat nostaneet ruoan myös kotimme ruokapöytiin.


Laadukkaan risoton valmistus ei onnistu kiireiseltä kokilta, vaan valmistaminen ottaa aikaa. Ensi kuullotettiin riisi ja runsas määrä sipulia liedellä, jonka jälkeen risottoa alettiin keittää hiljaisesti kokoon. Liemi oli maustettu parilla katkarapukuutiolla, tillillä ja reilulla määrällä valkosipulia. Valkoviiniä olisi ollut hyvä olla, mutta nyt ei ollut.


Lähes kokoon kiuhuneeseen risottoon lisättiin katkarapuja, turskafilettä ja vuohenjuustoa ja siirrettiin kokonaisuus miedolle lämmölle uuniin vajaaksi tunniksi. Tulos hipoi täydellisyyttä. Tosin katkaravut ja vuohenjuuston olisi voinut lisätä vasta jonkin verran turskan jälkeen - ne kun ei kypsymistä vastaavalla tavalla kaipaa.

Pannulliseen mahtui tuhti illallinen ja seuraavan päivän lounas kahdelle - eikä yllätysvieraankaan olisi tarvinnut nälkäisenä poistua.




sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Taj Mahal Afro Asian Market

Leppävaaran halvalla alueella, Leppävaaran raitilla Sellon ja Gallerian välissä on muitakin etnisiä ruokakauppoja, mutta tämä miellyttää minua kerta toisensa jälkeen.

Nimi kaupalle löytyi oven päällä olevasta teipistä. Muu ulkomainonta on pääasiassa kansainvälisiä rahansiirtopalveluita markkinoivaa. Vierastaustaista on myös kaupan kohderyhmä. Olen käynyt paikassa parisenkymmentä kertaa ja jokaisella kerralla olen ollut ainoa kantasuomalainen asiakas.

Tämä on hieman sääli, sillä tuotteiden hintalaatusuhde on erinomainen. Lisäksi me kantasuomalaiset kyllä syödään etnisten ravintoloiden ruokaa kovalla halulla ja ne puolestaan käyttävät tätä markettia tukkukauppanaan.

Mitä täältä sitten kannattaa hankkia? Yksiselitteistä suositusta en osaa antaa, koska kaikki muut hankintani ovat olleet onnistuneita, paitsi minun makuun liian eksoottisesti maustetut snacksit. Eli esimerkiksi mausteita, kuivamaitoa, tai erittäin hyviä liemikuutioita. Pakastelihoissa hinnat ovat huippuedullisia, mutta koska asun kaukana, niin ne olen jättänyt testaamatta.

Poiketkaa sopivan tilaisuuden tullen. Paikka on sisustukseltaan karu ja jonkinsorttinen lyhyt elämystrippi pois kansallisesta kauppakulttuurista.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Epäonnistunut Tyrni - porsaspasta

Tyrni ei ole enää pelkkä herrojen herkku. Lähikaupan pakastealtaasta löytyi tyrnimarjoja 200 gramman pusseissa parin euron hintaan, eli superfoodiksi tituleeratun marjan kilohinta oli kympin.

Tarkoitukseni oli valmistaa lounaaksi possupastaa. Nyt päätin maustaa sen kipakoilla tyrneillä. Lopputulos oli hyvännäköinen, mutta ainesosien yhteensovittaminen ei heti kerralla onnistunut

Otin tyrnejä pussista punnitsematta, mutta arviolta noin 30 grammaa. Lihaa pastaan tuli 300 grammaa ja kuohukermaa 2 desiä. En murskannut marjoja ennen kastikkeeseen laittoa, mutta survoin ne pääosin siellä, koska muutoin marjoista olisi tullut liian kirpeitä sattumia.



Possujen ruskistamisessa, eikä juustolla suurustamisessa ollut mitään ihmeellistä. Mausteeksi laitoin hieman valkosipulisuolaa, valkopippuria ja suolaa, eikä muuta.



Mikä siis meni pieleen? Totaalisesti ei mikään. Nälkääni jopa santsasin. En kuitenkaan usko, että laajempi raati olisi tätä ruokaa erityisesti kehunut. Tyrnejä oli liikaa. 5% lihan määrästä riittää varmuudella antamaan tarpeeksi makua. Lisäksi kirpeä tyrni voisi toimia paremmin, mikäli kastike olisi ollut vesipohjainen ja joukossa olisi ollut jokin muu vahva maku, esimerkiksi chili ja ehdottomasti jokin kompensoiva tekijä, kuten hunaja. Tätä kokeilen seuraavalla kerralla, kun tyrnipussin pakasteesta ruoanlaittoa varten otan. Silloin olen kohtuullisen varma onnistumisesta. Pöytään toki kannattaa varata jugurttia / smetanaa tasoittamaan koko makukokonaisuutta.

Siis kiva että kokeilin, ensi kerralla ehkä onnistun..


tiistai 22. marraskuuta 2016

Porsaankyljyksiä mantelimaidossa

Porsaankyljykset kuuluivat 80 - luvun alun lapsuuteni hyviin arkiruokiin. Porsaan lihan käyttö ei ole tuon ajan jälkeen ainakaan vähentynyt, mutta kyljyksiä ei juuri näy lounasravintoloiden listoilla, eikä kaikkien markettien lihahyllyilläkään.

Uskon kuitenkin, että porsaan rakenteessa ei ole tapahtunut muuta muutosta, kuin rasvaprosentin hillitty madaltuminen. Liha ilmeisesti leikataan, tai jaellaan eri tavoin.

Porsaan kyljys on minun mielestäni mainio ruoka. Se sopii grilliin, pannulle, tai uuniin. Tänään piti kokata lounas yhdelle. Valintani oli valmistaa perunat lohkottuna uunissa ja kyljykset pannulla, jolloin molempien maut pääsevät parhaiten esiin.


Tammisen teurastamon kyljykset löytyivät paikallisen S - Marketin tarjoushyllystä. Suosiota ei kohtuullisesta, alle kympin kilohinnasta huolimatta ollut tuotteelle siunaantunut. Punaisen tarran liimauksen jälkeen hinta oli 6,xx kiloa kohden.

Pidin kyljyksiä pitkään lämpimässä ennen paistamista. Sen jälkeen nuijin ne kevyesti ja tein veitsellä muutaman viillon rasvaan, jotta kyljys ei paistaessa käperry. Tämän olisi voinut tehdä nätimmin, jos ruokailijoina olisi ollut vieraita. Minulle kelpaa laittamani ruoka hieman karumpanakin.

Paisto runsaassa, mutta ei ylettömässä määrässä luomuvoita muutaman minuutin puoleltaan. Sen jälkeen kastikkeessa hautumaan. Kastike olisi luontevinta tehdä kermasta, jonka tietenkin unohdin ostaa. Maitopurkin parasta ennen päiväys ei jättänyt edes koemaistamisoptiota, joten liemi oli valmistettava mantelimaidosta ja siihen lisätystä vedestä. Koska mantelimaito on hoikka aine kuohukerman rinnalla, niin voita voisi ehkä kompensoivasti lisätä. En kuitenkaan tehnyt niin, sillä paistorasva ja lihoista irronnut neste oli pannussa jäljellä. Mausteeksi soijaöljyä, huhmareessa murskattuja viherpippureita, suolaa, lihaliemikuutio ja ripaus suolaa. Suurustus tummalla maissitärkkelyksellä.

Haudutusaikaa oli noin 15 minuuttia, koska tuolloin perunat oli paistuneet. Pidemmän haudutuksen kyljykset kestävät, mutta tämäkin riitti. Liha oli mureaa, muttei liian lötköä.


Lautasmallista puuttuu salaatti. Totta, mutta söin asetelman ulkopuolella kirsikkatomaatteja.


maanantai 21. marraskuuta 2016

Viikinkiravintola Harald - Neljän Tuulen Retki

Pidän ravintola Haraldin toimintakonseptista. Itse asiassa näen siinä paljon samaa, kuin keskiaikaisissa ravintoloissa Riiassa, tai Tallinnassa, siis Rozengralsissa, tai Olde Hansassa. Ruoan, ruokailun, somisteiden ja palvelun elementit ovat paljolti yhteneviä. Ainoastaan rakennuskulttuurissa on eroja. Hansakaupungin ravintola toimii satoja vuosia vanhoissa tiloissa, Haraldit on kaupungista riippumatta ulkoisesti ihan tavallisilla, melko keskeisillä liikepaikoilla. Hintatasoltaan Harald poikkeaa maan yleiseen hintatasoon suhteutettuna isoveljistään edukseen. Viime lauantaina ruokailuvalintani oli Neljän Tuulen Retki, eli Lapin herkkuihin painottunut valmismenu.


Alkupalakivellä oli ainakin broilerin maksaa, kylmäsavulohta, silakkaa, hirveä ja nautaa. Kasvisosastosta positiivisena yllätyksenä hyvin tehdyt härkäpavut. Maistiaispalat eivät olleet suurensuuria, mutta kokonaisuus oli vähintään riittävä.

Jo ennen alkupalaa pöytään tuotiin kuivattua ruisleipää ja voisulaa


Pääruokana oli poron sisäfileetä monilla lisäkkeillä höystettynä. Niistä positiivisimpana pidin lakkoja, joita en juuri suolaisen pääruoan yhteydessä nähnyt tarjottavan. Toimi. Poro oli oikein hyvää. Tilan sen "niin raakana, kuin ilkeätte tarjoilla". Lopputulos oli kuitenkin hyvin lähellä samaa mediumia, kuin puolisollani. Onneksi poron sisäfile kestää mediumiksi asti kypsentämisen hyvin. Annos oli paljon parempi, kuin valokuvani siitä. Tästä syytän valaistusta, mutta hämäryys tuo tunnelmaa.


Jälkiruoka tarjoiltiin puupäreen päältä. Kiva yksityiskohta. Jälkiruokia oli montaa lajia. Valkosuklaa - raakalakritsi terriinin oli yllättävän miedon makuista. Ampiaisyrttisorbetti puolestaan positiivisen pistävää.



Kokonaisuus oli mukavasti toisiaan täydentävää. Pidin siitä kovasti ja jatkan "pari-kolme kertaa vuodessa" - asiakkaana. Voisin käydä useamminkin, mutta Lahdessa on melko hyvä ravintolatarjonta ja monissa itselleni vieraissa kaupungeissa on yleensä jokin "must" - paikka, jonne mennä.



torstai 17. marraskuuta 2016

Pukaron Paroni

Huoltoasemaruokailua

Pukaron Paroni on rakennettu 80 -90 luvun taitteessa pahimman laman aikoihin. Tuolloin se oli reilusti aikaansa edellä, tarjoten saman palveluidean, kuin nykyiset ABC - huoltamot. Mahdollisimman monipuolinen palvelutarjonta samalla pysähdyksellä.

Toiminta on pyörinyt ilmeisen hyvin ja asema on rakentunut ja kehittynyt vuosi vuodelta eteenpäin. Valitettavasti kehityksen lopputulos on tälle ajalle tyypillinen liikenneasema.

Pidän kuitenkin paikasta ja toivoin, että pääsen kehumaan paikan lounasta. Se oli kuitenkin pettymys. Nettiin aamulla kirjoitettu menu oli muuttunut. Ei parempaan, tai huonompaan, mutta tarjolla oli eri kattaus, kuin oli aiemmin ilmoitettu. Lisäksi menussa oli yhdys_sana - virheitä, joille olen kovin allerginen - enemmän, kuin gluteiinottomalle ruokavaliolle...

Tarjolla oli makaronilaatikkoa, muusia ja naudanpaistia.



Poimittu annos näytti ihan hyvältä. Kuitenkin makaronilaatikossa oli vähemmän makua, kuin äitien tekemässä. Naudanpaisti oli kypsää, semimureaa ja muuten mautonta, mutta kastikkeen rosepippurit hyökkäsivät liiaksi pintaan.

salaattipöytä koostui peruseineksistä ja ilmeisesti edellisen päivän isäinpäivämenun ylijääneistä kinkuista


Ei mitään vikaa, mutta tämän verran osaa myös usein moittimani ABC. Harmittaa, sillä olisin kovin halunnut kehua minulle mieluisen taukopaikan. Mutta Täältä saa lähileipomon leipiä, matkamuistoja, totopelejä, dvd - elokuvia, lähikauppatuotteita, hampurilaisaterioita ja ihan hyvää kahvia.

Siis poiketkaa mukavassa taukopaikassa, mutta älkää ladatko juuri noutopöydän ruokaan liikaa odotuksia. Kattauksen servetit lupasivat liikoja. Ei tätä ruokaa ole sydämellä valmistettu

maanantai 14. marraskuuta 2016

Vitello Tonnato pääruokana

Vitello Tonnato on perin suosittu alkuruoka usealla suunnalla Italiaa. Kyseessä on kuitenkin tuhti ruoka, joten pikkulisäkkeillä siitä saa mielestäni myös mainion pääruoan.

Parhaiten ruoan valmistus onnistuu, jos paistaa naudan sisä / paahtopaistin jo edellisenä iltana, jotta se ehtii vetäytyä kunnolla. Paistolle löytyy monia  lämpötilasuosituksia niin uunille, kuin loppulämpötilalle. Paistoaika on toissijainen, kunhan paistia ei päästä kypsymään liiaksi. Mielestäni paras loppulämpötila keskellä paistia on 68 -70 astetta.

Tonnato valmistuu öljyyn säilötystä tommikalasta, sardiineista, kapriksista, oliiviöljystä, mausteista ja kananmunasta, sekä pienestä määrästä sitruunamehua. Kaikki nämä vaan sauvasekottimella sekaisin ja tarjoiluastiaan.

Lopputuloksena juhlavaa ja hyvää





tiistai 8. marraskuuta 2016

ResQ Lahti

Ruoka ResQ sai aloittaessaan kohtuullisen hyvin mediahuomiota, mutta itse en silloin toimiintunut ideaan tarttumaan. RuokaResQ idea on vähentää hävikkiä ja toimia siten pallomme hiilijalanjälkeä keventävänä elimenä. Ravintoloille ResQ tarjoaa mahdollisuuden hävikin vähentämiseen ja kokonaan uuden asiakasryhmän löytämiseen. Minä uskon myös, että positiivisilla kokemuksilla ravintoloiden ResQ asiakkaista voisi hyvin tulla myös varsinaisia asiakkaita.

Lahti tuli ResQeen mukaan ensimmäisten joukossa, mutta kaupunkimme ravintolat eivät vielä ole kaikkein aktiivisimpien joukossa. Kuitenkin ensi yrittämällä löytyi neljä ravintolaa, joiden tarjonnasta pääsi valitsemaan. Naapurikaupungissamme Kouvolassa toiminta on huomattavasti vilkkaampaa tällä hetkellä.

Motiivi ResQeen tarttumiseen oli luontainen kiinnostus ruokaan ja myös eettiseen toimintaan - silloin, kun se on tehty itselle helpoksi. Lisäksi olimme tänään molemmat puolisomme kanssa flussassa. Lounas tuli korvatuksi sämpylöillä, joten päivällisen tilaaminen ravintolan ylijääneistä lounaista oli luonnollinen valinta.

Etnisten ravintoloiden tarjonta ei osoittautunut omaan suuhun sopivaksi, joten valinta osui Ravintola Fellmannian lihakeittoon. ResQ sovellus on koodattu todennäköisesti parikymppisten idealistien toimesta, joten käyttöliittymä on meille 40+ ihmisille hieman hankala alkuun. Alkuhankaluuksien jälkeen valikoimaa pääsi hyvin selaamaan ja maksaminen oli helppoa.

Fellmanniassa meillä oli kaksi annosta valmiina, kun nimemme kerroimme. Hakemisen jälkeen puhelimeen tuli vielä oheinen kiitosviesti:


Itse lounaat tuli fiksun oloisissa pahviastioissa ja soppa maistui lämmittämisen jälkeen hyvälle, kuten Fellmannian noutopöydän jäljiltä kuuluukin. Annoksen hinta oli 3,50. Tyhjää parempi yrittäjälle, pieni siivu ResQ toiminnan ylläpitäjälle, alvit valtiolle ja hyvä mieli asiakkaalle.

Konsepti on mielestäni hyvä, eikä ainakaan vähennä normaalia lounasravintolamyyntiä. Itse asiassa Fellmannia sai tästä pienen korvauksen hävikistä ja mainoksen, joka muistutti minua tämän lounasravintolavaihtoehdon olemassaolosta.