sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Bistro Popot - Lahti

Lahteen nousi vajaa vuosi sitten vanhan kenkäkaupan tiloihin uusi Bistro - Popot. Ravintolan yrittäjillä on taustaa finediningista ja ymmärrystä Lahden kuluttajakäyttäytymisestä. Onneksi, sillä kunnianhimoisessa liikeideassa molempia tarvitaan. Lahti on mainettaan parempi ruokakaupunki ja täällä on valinnanvaraa, kun haluaa mennä ulos syömään. Bistro Popot haluaa tarjoilla laadukasta ja kohtuuhintaista ruokaa helposti lähestyttävissä puitteissa. Puitteet olivat kauniit ja tarjoilu ystävällistä ja osaavaa. Oliko se helposti lähestyttävää - sitä en tiedä. Monet asiakkaista oli ylipukeutuneita bistroon, mutta toisaalta suomessa ei ole samaa bistrokulttuuria, kuin Ranskasta, josta konseptia on tänne tuotu.

Alkupalavalintanamme oli maistelulautanen, joka oli varmaan paras valinta alkuun. Tarjolla oli maistelupaloja monista ei vaihtoehdoista. Lautanen oli runsas ja antoi hyvän kuvan ravintolan tarjoamasta. Hauska yksityiskohta oli rabbitwings.

Pääruoaksi valitsin päivän pihvin. En edes muista mikä se oli, mutta kuvassa se näkyy. Tilasin pihvin "niin raakana, kuin ilkeätte tarjoilla" ja se tosissaan tuli medium miinuksena siten, että maku oli parhaimmillaan. Pihvi oli hyvä ja kastike sille sopiva.

Olin kuullut etukäteen hyvin kahtia jakautunutta palautetta ravintolasta. Toisaalta ylistävää, toisaalta korostetun voimakasta kritiikkiä, jostakin pienestä yksityiskohdasta. Mielestäni kritiikki oli johtunut vääristä odotuksista. Kyseessä on bistro jonne on helppo mennä ja josta saa hyvänmakuista ruokaa kohtuullisella hinnalla. Sellaisena Popot on Lahden paras ja kestää vierailut kyllä muualtakin.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Ravintola Vispilä Forssa

Ravintola Vispilä on ainakin harvoin kaupungissa poikkeavalle uusi tuttavuus. 10 - vuotta sitten samoissa tiloissa toimi Rosso. Siitä ajasta on menty iso loikka parempaan suuntaan. Kellarikerrokseen on avattu lisätiloja ja yläkerta on pintaremontoitu tyylillä.

Kokonaiskuva ravintolasta oli siis positiivinen. Silti en yhden käyntikerran jälkeen vielä tiedä, mille kohderyhmälle ravintola on suunniteltu. Lounaslista oli mielenkiintoisen näköinen ja kohtuullisen hintainen.

Illallismenu oli yksinkertainen ja minulle mieluinen. Alkupalalistalta löytyi paljon blinejä. Itse valitsin vorschmackin. Sitä saa nykyään melko harvassa paikassa, joten tilaisuuteen oli tartuttava. Annos oli kohtuuhintainen ja kooltaan pieni. Sopi siis hyvin alkupalaksi. Maku oli mieto ja ehkä pieni pettymys, mutta varsinaista vikaa annoksessa ei ollut


Pääruoaksi valitsin kauden kalan. Se oli ilmeisen vakiintuneesti tähän aikaan vuodesta merikuhaa. Kuha oli juuri oikein kypsytetty. Se tarjoiltiin valkoviinillä maustetulla voikastikkeella, pienen perunasoseannoksen kanssa.

Ruoat olivat hyviä. Annokset olivat tarjoilijan ennakkoinformaatiosta poiketen melko pieniä. Mistään finediningista ei kuitenkaan ollut kysymys. Minun mielestäni genre oli jossakin bistron ja finediningin välimaastossa. Sopii minulle, mutta löytyykö pienestä kaupungista riittävästi asiakkaita tällaiseen. Ehkä löytyy, koska tällä konseptilla on helppo olla monen mielissä kaupungin paras ruokapaikka.

Erityiskehut tarjoilijan välittömälle ja iloiselle olemukselle.

torstai 16. helmikuuta 2017

Raavaan miehen kasvissosekeitto

Kasvissosekeitto on ovela tapa saada ihmiset syömään mitä tahansa. Kun keiton yhdeksi raaka-aineeksi nimeää punajuuren, niin keitto värjäytyy sen mukaisesti. Soseutus rikkoo sopivasti kaikki rakenteet, joten keitossa saa lapset helposti syömään myös inhokkejaan.

Ongelma vaan on, että minä taidan olla kasvisten suhteen rajoitetumpi, kuin lapset, enkä siitä syystä suostunut laittamaan soseen joukkoon kukkakaalia. Pidän kukista ja kaalikin menee, mutta yhdistelmä on epämieluisa.



Värin ja rakenteen lisäksi kasviskeitto maistuu aina kasviskeitolta, olipa siinä mitä hyvänsä. Nyt keitossa oli puikulaperunaa, punajuurta, kidneypapuja, porkkanaa, pussillinen keittojuureksia, sipulia, chiliä, paprikaa, suolaa ja pippuria. Chiliä aikuiseen makuun oikein sopivasti

Raavaan miehen maku tuli pöydälle täydennykseksi laitetusta naudan jauheliha - pekoni paistoksesta, jota sai lisätä soppaan proteiinin, maun ja miehisyyden varjolla.

Ihan hyvää, mutta illalliseksi maustui kyllä jo porsaankyljykset:


keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Santa Fe Express, Lahti Karisma

Santa Fe on meksikolaistyyppistä ruokaa Lahden torin kulmalla tarjoileva ravintola, josta minulla oli positiivisia kokemuksia jo kauan ennen kaupunkiin muuttoa. Lahti on hyvä ruokakaupunki, joten kovin usein en ole ravintolassa tullut ruokailleeksi. Tämä pariin otteeseen peräkkäin tapahtuneen ruokien ennenaikaisen poiskeräämisen vuoksi. Olen entinen opettaja ja tottunut syömään kouluruokalatahdilla. Jos minulta viedään puolillaan oleva lautanen alkuruokaa pois ja tuodaan pääruoka tilalle, niin logistiikkaongelma on keittiön ja pöydän välissä, ei haarukan ja suun.

Nuo synnit ovat jo varmuudella vanhentuneita. Keskustaan en kuitenkaan mennyt, vaan uudehkoon kauppakeskukseen, Karismaan. Siellä on kahden paikan ketjun sivuliike, Santa Fe Express.

Alkuruoaksi tilasin nacholautasen jauhetulla naudanliha - pekoni kastikkeella höystettynä.

Tilaus tehtiin tiskiltä ja annos tuli pöytään suurinpiirtein ennen istumaan ehtimistä. Tässä kohdassa plussaa ripeudestä. Toki jälkianalyysissä saattoi tulla mieleen, että ruokaa ei (tietenkään) ollut valmistettu minulle, vaan koottu valmiina olevista aineksista. Annos ei ollut ainakaan häiritsevän tulinen, mutta makua siinä oli ihan mukavasti. Juustoa oli enemmän, kuin kuvasta voi päätellä.

Pääruoaksi otin Seafood Pedron, tutustumatta valmiiksi mitä se tarkoittaa. Tarkoitti runsaalla salaatilla ja kastikkeilla täytettyä maissilettua, jonka päällä oli pari paistettua lohipalaa ja kolmen katkaravun miekka. Pitäisikö annokseen suhtautua tyytyväisyydellä, vai tekojuhlavuutta kritisoiden?

Kyllä suomalaiselle miehellekin on parempi, että ruoka tarjoillaan kauniisti annosteltuna, eikä vaan lautaselle kauhottuna. Myös silloin, kun asettelu on parasta, mitä ruoassa on. Seafoodia ei mahdottoman paljoa annoksessa ollut, mutta se oli hyvän makuista. Kastikkeita salaatissa oli riittävästi ja maku oli sopivan meksikolainen.

Jos lapsille esittelee meksikolaista ruokaa, niin Santa Fe on varmasti hyvä vaihtoehto. Jos treffeillä pitää tehdä vaikutus kutsutulle, niin silloin on parempi valita ravintola, jossa ruoka valmistetaan - ei lämmitetä tilauksesta.


maanantai 6. helmikuuta 2017

Kulinaarimatkalla Kontulassa

Teen itse itselleni mieluisimman kiinalaisen ruoan. Kuitenkin silloin, kun itse ei pääse valmistamaan lounasta, niin käyn säännöllisen epäsäännöllisesti kiinalaisissa ravintoloissa syömässä. Yleensä petyn, kun ruoka on pikkuista vailla erinomaista.

Kontulassa ei tarvitse pettyä. Ostarin vanhalla puolella oleva Wing Wah on puitteiltaan nukkavieru, eikä palvelukaan ole, kuin asiallista. Ruoka on kuitenkin oikeasti tosi hyvää. Noin kymmenen käynnin kokemuksella pidän tätä ehkä koko maan parhaana. Ja varmuudella niin hyvänä, että ajoin Korsosta viime viikolla noin 30 kilometrin kulinarimatkan Kontulan Ostarille. Ei ollut vitun suuri seikkailu


torstai 2. helmikuuta 2017

Kiinalainen Ravintola Fu Lam Kouvola

Käyn Kouvolan seudulla melko säännöllisesti - ja usein lounasaikaan. Vakiintuneita paikkoja on muutamia. Nyt olin liikkeellä siinä määrin myöhään, että lounastamisen edellytys oli löytää ravintola, joka tarjoaa buffeen 15.00 asti.

Sellainen löytyi Veturi - ostoskeskuksesta. Kiinalainen Ravintola Fu Lam. Kiinalainen ruoka on suosikkejani. Samoin suuriruokaista suosii buffeet.



Ravintola oli sisustukseltaan viihtyisä. Ymmärrettävästi, koska koko ostoskeskus on vain muutaman vuoden ikäinen. Ei tämä koko totuus voi olla, mutta minun kvalitatiiviset testit ovat löytäneet käänteisen verrannollisuuden kiinalaisten ravintoloiden salien siisteydelle ja ruoan maulle.

Ei tässä mitään isoa vikaa ollut. Valikoima oli riittävän monipuolinen ja ruoka maistui sille, mille kiinalaisessa kuuluukin. Ruoat eivät tosin olleet sitä, mitä ovella olevassa menussa luki, eikä sitä, mitä linjastossa luki. Ei allergikot varmaan voi koskaan syödä näissä paikoissa, mutta hieman hurjalta tuntuu, kuin friteeratun kanan paikalla on friteerattua kalaa. Myös pippurikastikkeet ja hapanimeläkastikkeet olivat niille kuulumattomilla paikoilla. Niitä ei voi edes erottaa olemuksesta, toisin kuin kalaa / kanaa.

Saapuessani riisi oli loppu ja sitä henkilökunta toi kanssa-asiakkaani kolmannesta pyynnöstä. Kahteen ensimmäiseen nättiin pyyntöön kukaan runsaasta henkilökunnasta ei reagoinut. Varmaan yksittäinen vahinko, mutta yhdistettynä muihin ei niin erinomaisesti menneisiin asioihin, syntyi negatiivinen mielikuva palvelusta.

Kuitenkin, vatsa tuli täyteen alle kympillä ja ruoan maku oli ihan OK. Ei tästä kantapaikkaani tule, mutta jos TOP - 3 paikoissa buffet on sulkeutunut, niin ei tämä sen jälkeen enää huono vaihtoehto ole.



maanantai 30. tammikuuta 2017

Sunnuntaipäivällisen hiilijalanjälki





Muista ostaa salaattia, kehotti puolisoni kauppaa lähtiessä. En ostanut. Lehtikaali, joka ei edes maistu muulle kuin kitkerälle oli kilohinnaltaan kotimaisen naudan ulkofilettä kalliimpaa. Samankaltaista osoitti haparoiva empiirinen tutkimukseni halpuutetun S – ryhmän salaattiosastolla.

Jos ainakin meidän omalla pihalla rikkaruohon lailla kesäisin rehottavat salaatit maksavat noita summia, niin sille täytyy olla jokin selitys. Joko ne valmistetaan kokonaan keinovalolla salaattitehtaissa, tai sitten niitä kuljetetaan kalliilla pikarahdilla maapallon toiselta puolelta tähän aikaan vuodesta. Innostuin selvittämään asiaa. Google on siitä kiva kaveri, että sieltä löytää heti juuri sen totuuden, jonka haluat.

2015 jenkeissä oli tehty väitöstutkimus, jonka mukaan kasvisruoka jättää paljon suuremman hiilijalanjäljen, kuin sianliha. Toinen, vihreämpi sivusto vakuuttaa ilman viittauksia kasvisruoan olevan ilmastollisesti parempi vaihtoehto, mutta toki kotimaista lihaa voi kohtuudella syödä, sillä karjan lantaa tarvitaan viljelyyn. Kaikkein hurjin lihansyönnin vastainen otsikointi löytyi wwf:n syö vähemmän lihaa sivustolta: Orankien elintila hupenee! Tämän jälkeen oli juttua palmuöljyn epäeettisestä tuottamisesta ilman mitään syy-yhteyttä lihanjalostamiseen – edes ulkomaiseen. Kotimaisen lihan syömisen yhteydessä en myöskään osaa olla huolissani orankien elintilaongelmista.

Mutta onneksi on martat! Martta – sivusto on onneksi kanssani samaa mieltä ilman tutkimuksen puolueellisuuksia, tai perättömyyksiä. Ensimmäinen otsikko oli: syökää sesonkiruokaa.

Siis jätin kitkerät salaatit ilman katkeruutta kauppaan ja ostin juureksia. Tuli hyvä lisäke. Muuten meidän perhe söi kotimaista perunaa, jonka hiilijalanjälki on yksi kaikkein pienimmistä. Sekä kotimaista lihaa ja kotimaisesta viljasta tehtyä ruskeaa kastiketta.

Voi olla, että kolmensadan vuoden kuluttua kaikki joutuvat syömään levää, joka lienee teoriassa yksinkertaisin ratkaisu globaalin nälänhädän poistamiseen. Epäilen sushi – boomin olevan salajuoni tämän lobbaamisessa. Todennäköisesti saastutan valmistamallani ruoalla elimistöni ennen tätä ja kuolen pois. Onnellisena ja kylläisenä.


perjantai 27. tammikuuta 2017

Ohuen ohut maatiaispossun paisti

Nyt on wienerleikkeen tekeminen tehty helpoksi. Snelmannin setä on tuonut S - marketteihin ainakin minulle uuden tuotteen. Jos tämä on ollut markkinoilla pitkään, niin pahoittelut maalaisuudestani


Eli paketissa oli neljän euron hinnalla 7 wienerleikkeen puolikasta possun paistista koneella niin ohueksi leikattuna, että nuijiminen ei ollut tarpeen.

Muna rikki toiselle pikkulautaselle. Toiselle korppujauhoja, valkopippuria, suolaa ja paprikajauhetta. Paprikajauhe munien yhteydessä ei ollut hifistelyä, vaan sohlausta.

Pari minuuttia puoleltaan paistaen ja ruoka on valmis. Hassua, että huoltoasemaruokailuna tämä maksaa 10+ euroa, kun raaka-aine kulut ovat annosta kohti noin euron.



keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Kiuasmakkara

Mikään ei ole helpompaa, kuin makkaran lämmittäminen kiukaalla? Ehkä näin on niille, jotka homman ovat joskus oppineet. Sen jälkeen taito pysyy varmaan yllä harvallakin harjoittelulla. Minä en tätä taitoa ennen eilisiltaa hallinnut. Nyt, noin neljännellä yrittämisellä tuli onnistuminen

Pikkuisen nöyrempi olisi oppinut nopeammin. Saunalenkki on vanha, osin jo terveysintoilun myötä unohduksiin painuva perinneruoka. Kun sitä laittaa, pitää muistaa, mitä ihmisillä oli aiemmin enemmän - aikaa...

Eli pikkumakkara pakettiin puolisolle ja optimistisesti itselle pari.


Makkarat kiukaalle heti lämmittämisen alkuvaiheessa. Sen jälkeen annoin niiden olla kiukaalla koko noin tunnin kestäneen saunomisen ajan. Tiiviissä foliokääreessä ei haittaa, vaikka löylyvesi osuu pakettiin. Kypsymisaika oli siis noin 90 minuuttia.

Sen jälkeen makkara oli kauttaaltaan tasalämpöinen, siten että siinä on höyrymakkaran ja grillatun tuotteen parhaat puolet. Grillin hieman napakka kuori ja höyrymakkaran sisus. Sinapilla se silti täytyi haukkua.



Nyt tein löylylenkin puukiukaalla, mutta en näe mitään estettä, etteikö tämä onnistuisi myös sähkökiukaan kanssa. Tosin kypsymisen odottelu, eli itse saunominen on puulämmitteisen pesän kanssa paljon miellyttävämpää


tiistai 24. tammikuuta 2017

Modifioitu pika - karjalanpaisti

No joo. Älä yritä tätä kotona - äläkä ainakaan paremmissa puitteissa.

Eli eilen ruokakaupassa karjalanpaistilihat huusivat minulle Lidlin tiskillä. Pitihän ne ostaa, kun näköpiirissä oli hyvää aikaa hauduttaa maistuva illallinen. Jäi tekemättä. Tänään teki mieli lounasta ja jääkaapissa oli vain eilisen lihapaketti.

Voisihan se onnistua. Lihakimpaleet veitsellä 4 - 6 osaan, jotta ne saa pikakypsytetyksi. Sipulia sekaan ja lihaliemikuutio.


Positiivinen puoli on, että perunoiden kanssa ei voi epäonnistua. Arjen luksusta on puikulaperunat, joita nykyään saa onneksi koko maasta. Ei halvalla, mutta vaikka perunasta maksaa 200% hinnan, niin vuosikulu pysyy kohtuullisena.


Pikaruskistuksen jälkeen otin lihat ja sipulit pannusta. Lisäsin voita ja vehnäjauhoja. Eihän oikeaa karjalanpaistia suurusteta, mutta nyt haudutus kestää puolen yön sijaan vartin, niin jostakin makua on saatava - miksei siis paistetusta vehnäjauhosta.


Muuten en mausteilla kikkaillut, mutta tippa punaviiniä täytyy sopia tähän kastikkeeseen. Tämä ratkaisu oli onnistunut

Reilussa vartissa valmista. Mikä siis meni pieleen?


Perunat olivat hyviä. Kastike maistui hyvälle - oikeastaan tosi hyvälle. Myös lihan maku oli hyvä. Mutta liha oli kuitenkin edelleen karjalanpaisti - lihaa. Vaikka sen pilkkoi, niin osa siitä on kiinni tiukassa rasvassa. Nämä ovat niitä karjalanpaistin parhaita paloja, mutta pikakypsytyksellä ne jäävät koviksi kimpaleiksi.

Eli karjalanpaisti - lihoista saa tehtyä hyvänmakuista nopeasti. Samalla toimintamallilla saa kuitenkin hyvää myös jauhelihasta, kaslerista, naudanpaistista ja porsaan ulko -tai sisäfileestä. Näitä käyttämällä koko kokonaisuus sulaa suuhun. Nyt osa sattumista vaati aktiivista pureskelua.

Eli seuraavan kerran, kun ostan karjalanpaistilihoja, niin varmistan, että minulla on aikaa niitä haudutella. Tehkää ihmiset samoin. Hyvää lihaa on tyhmä käyttää sinnepäin erinomaiseen ruokaan...


sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Ravintola Mamma Maria - Lahti

Suomen paras italialainen ravintola löytyy meiltä Lahdesta. Huomasin viikko sitten, siellä käydessäni, että en ole vielä kertaakaan kirjoittanut Mamma Mariasta.

En tiedä, miten pitkään ravintola on torin kupeella toiminut. Muutin kaupunkiin kymmenen vuotta sitten. Ravintola toimi jo silloin. Kävin ensimmäiset kerrat lounasaikaan ja tilasin lihaa. Virhe. Ravintolassa on hyvät pitsat ja erinomaiset pastat. Rakastumiseni ei siis tapahtunut ensi silmäyksellä. Lisäksi olin alussa harmistunut palvelun ajoittaisesta hitaudesta, sekä satunnaisista sohlauksista tilauksien vastaanotossa.¨Nyt olen tottunut ravintolan toimintatapaan ja nautin siitä.

Tällä kertaa nautiskelijoita oli koko autolasti, sillä kävimme sunnuntaipäivällisellä puolisoni ja 8 - 14 vuotiaiden lasten kanssa. Lapsista nuorimmat tilasivat lasten listalta. Vanhimmat jaksoivat isot, aikuisten annokset. Sopivaa valikoimaa olisi ollut molemmissa. Listoja tutkittiin silti hartaudella.



Alkuun ravintola tarjoilee pienen salaatin talon omalla, maistuvalla kastikkeella, sekä runsaassa oliiviöljyssä paistetulla leivällä.


Pääruoaksi nautin San Pellegrinoa ja pinaattista katkarapurisottoa. Ei ehkä kaikkein onnistunein valinta, mutta kuitenkin hyvää.


Hyvästä ruoasta huolimatta parasta ravintolassa on persoonallisen henkilökunnan luoma hyvä tunnelma. Antavat toki ruokarauhan, mutta jaksavat ottaa kontaktia lapsiin ja huolehtivat kaikkien viihtymisestä.

Jälkkärijätskeistä ei ole kuvaa. Ne kuitenkin olivat Mamma  Marian omaa tuotantoa ja hyviä.



keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Rainbow keitto

Olen kirjoittanut kesällä paljon meidän luomuviljelystä, sekä lähiruoasta. Kesän sato on jo syöty, joten kaupassakäynti on ruoanlaiton edellytys. Minun kokemuksen mukaan juurekset löytyy tähän aikaan vuodesta laadukkaampina pakastealtaasta, kuin kauppojen vihannesosaston nurkasta.

Kalakeittoa teki mieli. Vasta kokatessa huomasin, että tästähän tulee varsinainen S - ryhmän halpamerkin, Rainbow - kokeilu. Sekä keittojuurekset, katkaravut, että seikuutiot ovat kaikki samaa tuotemerkkiä. Myös keittoperunat ja todennäköisesti myös sipulit on samasta kaupasta.

Liemeen lisäsin pari Afro Aasian marketin katkarapuliemikuutiota, ja pari tavallista kalaliemikuutiota. Mausteina luomuvoita, sesamöljyä, valkopippuria ja paljon kuivattua tilliä, sekä valkosipulijauhetta.



Ei tämä kesän vastakalastetuista järvikaloista tehdylle sopalle pärjää. Kuitenkin Rainbow keitto on pienellä vaivalla parempaa, kuin lähialueen lounasravintoloiden keitot.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Ulkoilua, sämpylöitä, nakkisoppaa ja jälkkäriä

Säät Lahdessa ovat olleet erinomaiset kaikenlaiseen ulkoliikuntaan. Suurperheessä löytyi toimijoita patikointiin, hiihtoon, mäenlaskuun ja luisteluun - ainakin.

Ulkoilupäivinä päivälliseksi sopii lämmin keitto ja uunituoreet sämpylät.

Vaikka mitään ohjeita en blogissani jaa, niin kaksi hyvää niksi sämpylöiden leipomiseen on: Suomalaisen miehen saa syömään salaa kasviksia, kun taikinaan raastaa ihan reilusti porkkanaa. Ei ainakaan haittaa sämpylän makua. Toinen vinkki on taikinan tekeminen paistamista edeltävänä päivänä. Kiireinen ihminen ei muuten ehdi odottamaan nousemista tarpeeksi.


Kun kerran besserwisser päivitystä teen, niin kaksi niksiä myös nakkisoppaan. Kannattaa valita kunnon nakit, halvimpien nakin kaltaisten valmisteiden sijaan. Maussa on eroja. Toinen niksi on sesam - öljy, joka eksoottisuudestaan huolimatta sopii erinomaisesti myös perinteisiin suomalaisiin soppiin.


Jälkkärikakun resepti on mukaillen kopioitu yksikätisen keittokirjasta. Päällä olevat cashew - pähkinät on puolestaan varastettu vanhimman poikani herkkukaapista. Tunnustin tosin rikoksen ja yksi extra - pala riitti kuulemma synnin sovitukseksi.


torstai 12. tammikuuta 2017

Mangosalaattia ja tuhti pihvi

Mangot ovat kohtalaisen hyviä tähän aikaan vuodesta. Ne sopivat moneen. Ainakin salsaksi meksikolaista ryydittämään, tai tuorepuristettuihin mehuihin. Myös salaattiin ne tuovat raikkautta, kunhan koko salaatin syö samana päivänä. Säilyvyys paloiteltuna ei ole mangon paras ominaisuus


Salaatinvalmistus toteutettiin mahdollisimman helpolla. Muina lisäkkein on Lidl antipastirasiasta salaattiin kaadettuna salaattijuustoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja.

Pihvi on kotimaista härkää K- Marketista. Kastike jugurttiin sekoitettu pippurikastike