Kebabilla Korsossa

Korsossa on hyvä käydä syömässä, jos pitää pitsasta ja kebabista, tai huoltoasemien sämpylöistä. Ei siis kovin attraktiivista. Nyt työt sitoi kuitenkin seudulle koko järkeväksi lounasruokailuajaksi, joten kun kynnet eivät kelvanneet, niin kokeiltava oli.

Luulen Merikotkanpolun ja Maakotkanpolun risteyksessä olevan ravintolan nimeksi Seho, mutta kirjoitusasuja oli monia. Paikka oli ilahduttavan täynnä. Vain yksi pöytä jäi tyhjäksi, kun omani valitsin. Tämä paikka selvästi elää ruoan maulla ja hyvällä palvelulla, sillä puitteet oli kauttaaltaan resuiset. Jopa salaattipöytä oli hyvä.

Pääruokana syömäni kebab aurajuustoperunoilla kustansi salattipöydän ja limpparin kanssa 8 euroa, joten hinta oli asiakasystävällinen.

Asiakkaita tänne haetaan koulua käyvistä markkinointikampanjan keinoin. En tiedä onko kirjoitusasu tahallinen, mutta minut se sai hyvälle tuulelle

Yhteenvetona. Ei mitään gourmeeta, mutta kyllä tuo annos kuului lajinsa parhaaseen neljännekseen.

Kanta-Hämäläinen gulassi

Oletteko koskaan nauttineet Kanta-Hämäläisen pitopöydän antimista? En minäkään. Kyseessä on lähinnä joulupöytä ilman kinkkua ja lipeäkalaa. Pitopöydän sisältö on muodostunut niistä raaka-aineista, joita täällä on kohtuullisella menestysellä viljelty. Niitä suolsi ulos myös meidän ruokaosuuskunta, ROK, joten niille oli keksittävä käyttöä.

                                               
Kastikkeet tehdään Suomessa yleensä edullisimmistä lihapaloista kustannuksista säästäen. Järkevää, mutta nykyisellä tukipolitiikalla ainakin kaikki porsaankappaleet ovat käytännössä samanhintaisia. Tähän kun lisää sen, että lähimarketissa sisäfile oli 30% tarjouksessa, niin pataan meni parasta osaa possusta, edullisimman lihan kilohinnalla.

Sika on läpirasvainen eläin, joten myös ulkoisesti rasvaton liha toimii patalihana. Paloittelun ja pintojen kiini paistamisen jälkeen pataan meni kantahämäläisyys, eli pilkottuja nauriita, lanttua ja palsternakkaa, sekä punasipulia. Tavallinen sipuli olisi toiminut paremmin, mutta kaapissa oli vajausta.

Mausteina oli Ranskasta haettuja kuivattuja laakerinlehtiä, viiden pippurin sekoitusta, paprikajauhetta, valkosipulisuolaa ja lihaliemikuutio. Valmistus kesti uunissa miedolla lämmöllä puolitoista tuntia ja lisäaika olisi ollut pelkkää bonusta, mutta hyvää tämä oli näinkin

aaaa

Baby Back Ribs & Bbq

Baby Back Ribs& Bbq. Tässä on ketju, jonka haluaisin jalkautuvan Suomeen. Melko tekopyhä toive, sillä kierrän ketjupaikat kotimaassa yleensä kohtuullisen kaukaa aina kun voin. Kuitenkin Virossa toimii meksikolaistyyppistä ruokaa tarjoava ketju, joka on mielestäni keskimäärin 20% Amarilloa edellä kaikilla toiminnan osaalueilla. Laadussa, maussa, palvelussa, hinnassa ja hiotuissa visuaalisissa lisäarvoissa.

En tiedä montako BBRB paikkaa Tallinnasta löytyy. Aiemmin olin käynyt asiakkaana Länsi - Tallinnassa, nyt ruokailin Ulemiste - keskuksessa, joka sijaitsee joitakin kilometrejä Tallinnan keskustasta Petri - alueen ja lentokentän suuntaan. Ulemiste on isoin / yksi isoimmista ostoskeskuksista Tallinnassa, joskaan ei yhtä tunnettu, kuin Kristine - keskus, tai Rocca Al Mare.

Kokeilemassa kun olin, niin valitsin mahdollisimman monipuolisesti kaikkea esittelevän Mixed Grill annoksen, joka oli pienenä annoksena tilattuna kuvassa. Kuva ei anna koko kuvaa lautasellisen laadusta, mutta valitettavasti valokuvaukseni on heikompaa, kuin heidän catering.

Annos maksoi 15,90 ja siinä oli kanansiipiä, ribsejä ja porsaan kylkeä, pekonilla höystettyä papua, colechaw - salaattia ja ranskalaisia. Kaikkea vähintään runsaasti, paitsi siipiä. Sekään ei haittaa, koska juuri siivet oli tämän annoksen ainoa heikko lenkki. Barbeque kastiketta annoksessa oli runsaasti, ehkä jopa liian runsaasti. Todennäköisesti kyseessä on heidän oma valmiste / pullote. Keskimääräistä paremman makuista, mutta ei sillä kyllä mitään Michelin - tähtiä tavoitella.

Ei tätä kannata minkään kulinäärimatkan kohteeksi ottaa, mutta jos muussa reissussa tarvitsee hyvähenkisen, isoja annoksia tarjoavan meksikolaista keittiötä edustavan ravintolan, niin täällä poistuu nälkä puoleksi päiväksi ja todennäköisesti vierailusta jää positiivinen muistijälki.

Omppu Tontun luomukaritsaa

Omppu Tonttu on pieni eettinen luomuyhteisö Orimattilassa. Heidän mottonaan on: "Älä syö ketään, ketä et tunne". Lampaan osalta lähes noudatan tätä pohjimmiltaan erittäin syvää viisautta. Nimeä minun lampaastani en tiedä, mutta näin lampaan, jonka puolikkaan lihat heiltä tilasin. Markettien jauhelihahyllyt ja tehotuotetut broilerit vievät nuorten käsitykset melko kauas inhimillisestä eläimenpidosta, ellei joitakin ajattelua ohjaavia korjausliikkeitä pääse antamaan.

Syön kyllä juuri sitä ruokaa, mitä lautasellani on, mutta käyn myös perheen junioreiden kanssa keskusteluja. Esimerkiksi kanaloiden eroista, hevosenlihan syömisestä vaikutuksesta hevosen elämän kunniakkaaseen päättämiseen, tai tuotetun lihan ja riistan eroista.

Nyt kyseessä oli koti-illallinen puolisoni kanssa. Alkuun etanoita, kuten usein tapanamme on. Niiden maustamiseen voita, valkosipulia, homejuustoa ja goudaa.

Lammas otettiin pakastimesta ajoissa sulamaan. Lampaan paistit ovat joskus haastavia valmistaa. T - luupihvit puolestaan helppoja. Kuumalla pannulla pari minuuttia puoleltaan. Lihan maku on miellyttävä ja vahva, joten ihan perusmausteet, suola ja mustapippuri riittävät.

Pihveille ei ollut erillistä kastiketta. Lisäkkeenä oli lohkoperunoita Annabellestä, sekä pitkään uunissa haudutettua punajuurta, jolle oli kastikkeena kermaviili, jossa valkosipulijauhetta, sinihomejuuston paloja ja valmista Siipiveikkojen Hot Wings kastiketta.

Hyvää!

Ja kaulimen kanssa käskettiin kertomaan, että keittiöpäällikkönä ruoan valmistuksessa hääri puolisoni.

Loistavan palvelun Intialainen ravintola Lahdessa

Kävin tänään ensimmäistä kertaa asiakkaana Taste Of Indian Spicy & bar - ravintolassa. Ennakko odotuksia ei ollut ja paikka valikoitui lounaspaikaksi edessä olevan vapaan parkkiruudun vuoksi.

Asiakkaita ei juuri ollut ja asiointi sujui jonoitta. Valikoima noutopöydässä oli runsaanpuoleinen, jos vertailukohtina pitää pääkaupunkiseudun Intialaisten vastaaviin kattauksiin. Poimin lihapainotteisesti oheisen lautasellisen.

Häivähdyksenomaisesti, mutta äänettömästi olin harmissani Nan - leivän puuttumisesta. En tiedä onko tämä ravintolan vakiokäytäntö, vai sattuma, mutta ainakin minuun teki vaikutuksen, kun kokki tuli tuomaan kaksi linjastolla kulkemiseni aikana paistettua, uunilämmintä Nan - leipää eteeni.

Lisäksi pöytään tuli ruokailun aikana mangopirtelö jälkkäriksi - niin ikään yllättäen ja pyytämättä. Rupesin jo kokemaan, että tästä ei herran elämä ole enää kovin kaukana...

Itse ruoka oli oikein sopivan mausteista ja hyvää. Vilpittömästi toivon muidenkin löytävän tämän ravintolan, sillä ainakin toistaiseksi hinta ja laatu ei kohtaa. Palvelu, maku ja laatu menevät kohtuullisen korkealta yli alle kympin hintaisesta kertamaksusta.

Toivottavasti tekstini ei vaikuta liian siirappiselta mainosjargonilta. Sitä se ei ole. Minä vaan harvoin yllätyn ruokaillessani näin paljon - ja yleensä yllätykset tuppaavat olemaan negatiivisia.

Ravintola löytyy Karjalankadulta - ei niin hehkeältä liikepaikalta.

Paistetut muikut (ekaa kertaa)

Sisämaassa asuneelle ne muikut ovat se juttu. Vaikka ei paistetuissa silakoissa mitään vikaa ole. Perinteiseen suomalaiseen keittiöön nojaavissa ravintoloissa muikuilla pääsee usein herkuttelemaan. Samoin joissakin tapahtumissa, tai festareilla, kunhan osaa varmistaa, että muikut ovat siellä tuoreena paistettuja, eikä pakasteesta otettuja.

Itse muikkuja tulee tehtyä harvoin. Liian harvoin. Tämä siksi, että olen pitänyt niitä vaivalloisina valmistaa vain omiksi / perheen tarpeiksi. Lisäksi muikut eivät minun vieheisiin tartu, joten järvikalaksi muikku on minulle liian vaikea pyydettävä.

Nyt saalistin Heinolan passilla uineet muikut K -Market Ahtialan matalikolta neljän euron kilohinnalla. Reilun puolen kilon perkaamiseen kului amatöörimäisesti puuhastellen noin kymmenen minuuttia. Ei siis yhtään kauempaa. Kalanhajun poistuminen käsistä saattaa tosin viedä pari vuorokautta.

Perkaamisen jälkeen huuhtelin kalat kylmässä vedessä, lähinnä irtosuomujen poistamiseksi. Jotkut tätä kieltää tekemästä, mutta en siitä kokenut makuun vaikuttavaa haittaa olevan. Juuri ennen paistamista kastoin kalat maitoon ja pyörittelin seoksessa, jossa oli ruisjauhoja, suolaa ja valkopippuria.

Kelloa en katsonut, mutta vanhan kansan oppeja mukaillen pidin kaloja mieluummin pitkään, kuin vähän aikaa pannulla, kerran suurinpiirtein paiston puolivälissä kääntäen.

Ajankohta muikkujen paistamiselle ei ole aivan optimaalinen, koska ne rupeavan olemaan jo hieman suuria. Pari kuukautta sitten olisi ollut parempi. Kuitenkin, kun muikut paistaa kypsäksi, ne pysyvät hyvin koossa, mutta selkäruoto irtoaa syödessä itsestään. Ruokailu on siis helppoa ja maku mitä mainioin.

Ihan pikaruokaa muikut ei ole. Perkaamiseen ja muuhun esivalmisteluun meni reilu vartti ja paistamiseen toinen saman verran. Syöminen tuli kompensoivasti hoidettua hotkimalla.

Erittäin helppo siskonmakkarakeitto

Otsikko ei valehtele yhtään. Erittäin helpoksi keiton teki kannaltani vaimon kokkausvuoro. Helppoa valmistus oli toki hänellekin.

Himalajanvuorisuolalla (turhaa hifistelyä, mutta kun tuli käytyä kehitysmaakaupassa) maustettuun veteen viimeisiä oman sadon perunoita, porkkanoita, palsternakkaa, naurista, sekä purjoa. Puolikypsässä vaiheessa periaatteessa pienehköjä klönttejä K - kauppiaan valikoimasta löytyneestä siskonmakkarapaketista. Osaavat paisua keittämisen aikana. Tässä vaiheessa kattilaan reiluhkosti, mutta kohtuudessa pysyen mustapippuria, viherpippuria, valkopippuria, sekä rosepippuria.

Makkaroiden aikana vajaa kymmenminuuttinen hellalla, pieni ripottelu ruohosipulia annoksen päälle ja ruisleipää kylkeen.