Bistro Popot - Lahti

Lahteen nousi vajaa vuosi sitten vanhan kenkäkaupan tiloihin uusi Bistro - Popot. Ravintolan yrittäjillä on taustaa finediningista ja ymmärrystä Lahden kuluttajakäyttäytymisestä. Onneksi, sillä kunnianhimoisessa liikeideassa molempia tarvitaan. Lahti on mainettaan parempi ruokakaupunki ja täällä on valinnanvaraa, kun haluaa mennä ulos syömään. Bistro Popot haluaa tarjoilla laadukasta ja kohtuuhintaista ruokaa helposti lähestyttävissä puitteissa. Puitteet olivat kauniit ja tarjoilu ystävällistä ja osaavaa. Oliko se helposti lähestyttävää - sitä en tiedä. Monet asiakkaista oli ylipukeutuneita bistroon, mutta toisaalta suomessa ei ole samaa bistrokulttuuria, kuin Ranskasta, josta konseptia on tänne tuotu.

Alkupalavalintanamme oli maistelulautanen, joka oli varmaan paras valinta alkuun. Tarjolla oli maistelupaloja monista ei vaihtoehdoista. Lautanen oli runsas ja antoi hyvän kuvan ravintolan tarjoamasta. Hauska yksityiskohta oli rabbitwings.

Pääruoaksi valitsin päivän pihvin. En edes muista mikä se oli, mutta kuvassa se näkyy. Tilasin pihvin "niin raakana, kuin ilkeätte tarjoilla" ja se tosissaan tuli medium miinuksena siten, että maku oli parhaimmillaan. Pihvi oli hyvä ja kastike sille sopiva.

Olin kuullut etukäteen hyvin kahtia jakautunutta palautetta ravintolasta. Toisaalta ylistävää, toisaalta korostetun voimakasta kritiikkiä, jostakin pienestä yksityiskohdasta. Mielestäni kritiikki oli johtunut vääristä odotuksista. Kyseessä on bistro jonne on helppo mennä ja josta saa hyvänmakuista ruokaa kohtuullisella hinnalla. Sellaisena Popot on Lahden paras ja kestää vierailut kyllä muualtakin.

Ravintola Vispilä Forssa

Ravintola Vispilä on ainakin harvoin kaupungissa poikkeavalle uusi tuttavuus. 10 - vuotta sitten samoissa tiloissa toimi Rosso. Siitä ajasta on menty iso loikka parempaan suuntaan. Kellarikerrokseen on avattu lisätiloja ja yläkerta on pintaremontoitu tyylillä.

Kokonaiskuva ravintolasta oli siis positiivinen. Silti en yhden käyntikerran jälkeen vielä tiedä, mille kohderyhmälle ravintola on suunniteltu. Lounaslista oli mielenkiintoisen näköinen ja kohtuullisen hintainen.

Illallismenu oli yksinkertainen ja minulle mieluinen. Alkupalalistalta löytyi paljon blinejä. Itse valitsin vorschmackin. Sitä saa nykyään melko harvassa paikassa, joten tilaisuuteen oli tartuttava. Annos oli kohtuuhintainen ja kooltaan pieni. Sopi siis hyvin alkupalaksi. Maku oli mieto ja ehkä pieni pettymys, mutta varsinaista vikaa annoksessa ei ollut

Pääruoaksi valitsin kauden kalan. Se oli ilmeisen vakiintuneesti tähän aikaan vuodesta merikuhaa. Kuha oli juuri oikein kypsytetty. Se tarjoiltiin valkoviinillä maustetulla voikastikkeella, pienen perunasoseannoksen kanssa.

Ruoat olivat hyviä. Annokset olivat tarjoilijan ennakkoinformaatiosta poiketen melko pieniä. Mistään finediningista ei kuitenkaan ollut kysymys. Minun mielestäni genre oli jossakin bistron ja finediningin välimaastossa. Sopii minulle, mutta löytyykö pienestä kaupungista riittävästi asiakkaita tällaiseen. Ehkä löytyy, koska tällä konseptilla on helppo olla monen mielissä kaupungin paras ruokapaikka.

Erityiskehut tarjoilijan välittömälle ja iloiselle olemukselle.

Raavaan miehen kasvissosekeitto

Kasvissosekeitto on ovela tapa saada ihmiset syömään mitä tahansa. Kun keiton yhdeksi raaka-aineeksi nimeää punajuuren, niin keitto värjäytyy sen mukaisesti. Soseutus rikkoo sopivasti kaikki rakenteet, joten keitossa saa lapset helposti syömään myös inhokkejaan.

Ongelma vaan on, että minä taidan olla kasvisten suhteen rajoitetumpi, kuin lapset, enkä siitä syystä suostunut laittamaan soseen joukkoon kukkakaalia. Pidän kukista ja kaalikin menee, mutta yhdistelmä on epämieluisa.

Värin ja rakenteen lisäksi kasviskeitto maistuu aina kasviskeitolta, olipa siinä mitä hyvänsä. Nyt keitossa oli puikulaperunaa, punajuurta, kidneypapuja, porkkanaa, pussillinen keittojuureksia, sipulia, chiliä, paprikaa, suolaa ja pippuria. Chiliä aikuiseen makuun oikein sopivasti

Raavaan miehen maku tuli pöydälle täydennykseksi laitetusta naudan jauheliha - pekoni paistoksesta, jota sai lisätä soppaan proteiinin, maun ja miehisyyden varjolla.

Ihan hyvää, mutta illalliseksi maustui kyllä jo porsaankyljykset:

Santa Fe Express, Lahti Karisma

Santa Fe on meksikolaistyyppistä ruokaa Lahden torin kulmalla tarjoileva ravintola, josta minulla oli positiivisia kokemuksia jo kauan ennen kaupunkiin muuttoa. Lahti on hyvä ruokakaupunki, joten kovin usein en ole ravintolassa tullut ruokailleeksi. Tämä pariin otteeseen peräkkäin tapahtuneen ruokien ennenaikaisen poiskeräämisen vuoksi. Olen entinen opettaja ja tottunut syömään kouluruokalatahdilla. Jos minulta viedään puolillaan oleva lautanen alkuruokaa pois ja tuodaan pääruoka tilalle, niin logistiikkaongelma on keittiön ja pöydän välissä, ei haarukan ja suun.

Nuo synnit ovat jo varmuudella vanhentuneita. Keskustaan en kuitenkaan mennyt, vaan uudehkoon kauppakeskukseen, Karismaan. Siellä on kahden paikan ketjun sivuliike, Santa Fe Express.

Alkuruoaksi tilasin nacholautasen jauhetulla naudanliha - pekoni kastikkeella höystettynä.

Tilaus tehtiin tiskiltä ja annos tuli pöytään suurinpiirtein ennen istumaan ehtimistä. Tässä kohdassa plussaa ripeudestä. Toki jälkianalyysissä saattoi tulla mieleen, että ruokaa ei (tietenkään) ollut valmistettu minulle, vaan koottu valmiina olevista aineksista. Annos ei ollut ainakaan häiritsevän tulinen, mutta makua siinä oli ihan mukavasti. Juustoa oli enemmän, kuin kuvasta voi päätellä.

Pääruoaksi otin Seafood Pedron, tutustumatta valmiiksi mitä se tarkoittaa. Tarkoitti runsaalla salaatilla ja kastikkeilla täytettyä maissilettua, jonka päällä oli pari paistettua lohipalaa ja kolmen katkaravun miekka. Pitäisikö annokseen suhtautua tyytyväisyydellä, vai tekojuhlavuutta kritisoiden?

Kyllä suomalaiselle miehellekin on parempi, että ruoka tarjoillaan kauniisti annosteltuna, eikä vaan lautaselle kauhottuna. Myös silloin, kun asettelu on parasta, mitä ruoassa on. Seafoodia ei mahdottoman paljoa annoksessa ollut, mutta se oli hyvän makuista. Kastikkeita salaatissa oli riittävästi ja maku oli sopivan meksikolainen.

Jos lapsille esittelee meksikolaista ruokaa, niin Santa Fe on varmasti hyvä vaihtoehto. Jos treffeillä pitää tehdä vaikutus kutsutulle, niin silloin on parempi valita ravintola, jossa ruoka valmistetaan - ei lämmitetä tilauksesta.

Kulinaarimatkalla Kontulassa

Teen itse itselleni mieluisimman kiinalaisen ruoan. Kuitenkin silloin, kun itse ei pääse valmistamaan lounasta, niin käyn säännöllisen epäsäännöllisesti kiinalaisissa ravintoloissa syömässä. Yleensä petyn, kun ruoka on pikkuista vailla erinomaista.

Kontulassa ei tarvitse pettyä. Ostarin vanhalla puolella oleva Wing Wah on puitteiltaan nukkavieru, eikä palvelukaan ole, kuin asiallista. Ruoka on kuitenkin oikeasti tosi hyvää. Noin kymmenen käynnin kokemuksella pidän tätä ehkä koko maan parhaana. Ja varmuudella niin hyvänä, että ajoin Korsosta viime viikolla noin 30 kilometrin kulinarimatkan Kontulan Ostarille. Ei ollut vitun suuri seikkailu

Kiinalainen Ravintola Fu Lam Kouvola

Käyn Kouvolan seudulla melko säännöllisesti - ja usein lounasaikaan. Vakiintuneita paikkoja on muutamia. Nyt olin liikkeellä siinä määrin myöhään, että lounastamisen edellytys oli löytää ravintola, joka tarjoaa buffeen 15.00 asti.

Sellainen löytyi Veturi - ostoskeskuksesta. Kiinalainen Ravintola Fu Lam. Kiinalainen ruoka on suosikkejani. Samoin suuriruokaista suosii buffeet.

Ravintola oli sisustukseltaan viihtyisä. Ymmärrettävästi, koska koko ostoskeskus on vain muutaman vuoden ikäinen. Ei tämä koko totuus voi olla, mutta minun kvalitatiiviset testit ovat löytäneet käänteisen verrannollisuuden kiinalaisten ravintoloiden salien siisteydelle ja ruoan maulle.

Ei tässä mitään isoa vikaa ollut. Valikoima oli riittävän monipuolinen ja ruoka maistui sille, mille kiinalaisessa kuuluukin. Ruoat eivät tosin olleet sitä, mitä ovella olevassa menussa luki, eikä sitä, mitä linjastossa luki. Ei allergikot varmaan voi koskaan syödä näissä paikoissa, mutta hieman hurjalta tuntuu, kuin friteeratun kanan paikalla on friteerattua kalaa. Myös pippurikastikkeet ja hapanimeläkastikkeet olivat niille kuulumattomilla paikoilla. Niitä ei voi edes erottaa olemuksesta, toisin kuin kalaa / kanaa.

Saapuessani riisi oli loppu ja sitä henkilökunta toi kanssa-asiakkaani kolmannesta pyynnöstä. Kahteen ensimmäiseen nättiin pyyntöön kukaan runsaasta henkilökunnasta ei reagoinut. Varmaan yksittäinen vahinko, mutta yhdistettynä muihin ei niin erinomaisesti menneisiin asioihin, syntyi negatiivinen mielikuva palvelusta.

Kuitenkin, vatsa tuli täyteen alle kympillä ja ruoan maku oli ihan OK. Ei tästä kantapaikkaani tule, mutta jos TOP - 3 paikoissa buffet on sulkeutunut, niin ei tämä sen jälkeen enää huono vaihtoehto ole.

Sunnuntaipäivällisen hiilijalanjälki

Muista ostaa salaattia, kehotti puolisoni kauppaa lähtiessä. En ostanut. Lehtikaali, joka ei edes maistu muulle kuin kitkerälle oli kilohinnaltaan kotimaisen naudan ulkofilettä kalliimpaa. Samankaltaista osoitti haparoiva empiirinen tutkimukseni halpuutetun S – ryhmän salaattiosastolla.

Jos ainakin meidän omalla pihalla rikkaruohon lailla kesäisin rehottavat salaatit maksavat noita summia, niin sille täytyy olla jokin selitys. Joko ne valmistetaan kokonaan keinovalolla salaattitehtaissa, tai sitten niitä kuljetetaan kalliilla pikarahdilla maapallon toiselta puolelta tähän aikaan vuodesta. Innostuin selvittämään asiaa. Google on siitä kiva kaveri, että sieltä löytää heti juuri sen totuuden, jonka haluat.

2015 jenkeissä oli tehty väitöstutkimus, jonka mukaan kasvisruoka jättää paljon suuremman hiilijalanjäljen, kuin sianliha. Toinen, vihreämpi sivusto vakuuttaa ilman viittauksia kasvisruoan olevan ilmastollisesti parempi vaihtoehto, mutta toki kotimaista lihaa voi kohtuudella syödä, sillä karjan lantaa tarvitaan viljelyyn. Kaikkein hurjin lihansyönnin vastainen otsikointi löytyi wwf:n syö vähemmän lihaa sivustolta: Orankien elintila hupenee! Tämän jälkeen oli juttua palmuöljyn epäeettisestä tuottamisesta ilman mitään syy-yhteyttä lihanjalostamiseen – edes ulkomaiseen. Kotimaisen lihan syömisen yhteydessä en myöskään osaa olla huolissani orankien elintilaongelmista.

Mutta onneksi on martat! Martta – sivusto on onneksi kanssani samaa mieltä ilman tutkimuksen puolueellisuuksia, tai perättömyyksiä. Ensimmäinen otsikko oli: syökää sesonkiruokaa.

Siis jätin kitkerät salaatit ilman katkeruutta kauppaan ja ostin juureksia. Tuli hyvä lisäke. Muuten meidän perhe söi kotimaista perunaa, jonka hiilijalanjälki on yksi kaikkein pienimmistä. Sekä kotimaista lihaa ja kotimaisesta viljasta tehtyä ruskeaa kastiketta.

Voi olla, että kolmensadan vuoden kuluttua kaikki joutuvat syömään levää, joka lienee teoriassa yksinkertaisin ratkaisu globaalin nälänhädän poistamiseen. Epäilen sushi – boomin olevan salajuoni tämän lobbaamisessa. Todennäköisesti saastutan valmistamallani ruoalla elimistöni ennen tätä ja kuolen pois. Onnellisena ja kylläisenä.