Ihan palkkaa ja ainakin julkaisukynnyksen ylittävää arvostusta nauttiva ravitsemusterapeutti esittää, että ei ruoan tarvitse aina olla hyvää. Kotikokkina minä joskus epäonnistun, enkä tietetnkään pysty pitämään manifestia, että syömäni ruoka on aina hyvää. Mielestäni minun kuuluu ja kannattaa siihen kuitenkin pyrkiä, sillä se ei ole edes järkevästi toteutettuna edes kustannuskysymys.
Toinen syy on ruokablogien tietty monotonisuus. Ne perustuvat usein tiettyihin terveysoppeihin, tai omien onnistuneiden reseptien jakoon. Reseptejä maailmassa on jo tarpeeksi. Niitä en blogiini ainakaan paljoa kirjoita. Sen sijaan kerron, jos pääsen syömään onkimaani ahventa, tai voin ylistää tuntematonta, laadukasta lähiruokalaa. Lisäksi kehun aiheen ilmetessä vaimoni cateringia, lasteni kokeilevaa keittiötä, tai valokuvaan makkaraperunoita, joissa on juuri oikeassa suhteessa sipulia ja majoneesia.
Eli tarjolla on vaihtoehtoinen, enempi kerronnallinen blogi ruoasta, pyrkimyksestä arjen ravitsemukselliseen nautintoon ja lisäksi kuvaus oman keittotaidon rajallisuudesta suhteessa tavoitteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti